Itsenäisyyspäivän tanssiaiset

Itsenäisyyspäivän aattona, torstaina, koko Puerto Williamsin kylä oli kokoontunut koululle juhlimaan. Kun saavuimme muutaman muun purjehtijan kanssa paikalle kello kahdeksan jälkeen illalla, ulottui tungos ovelle asti. Paikalla oli vauvoja, lapsia, teinejä, aikuisia ja vanhuksia sekä ainakin yksi kulkukoirista. Jumppasali oli koristeltu Chilen sini-puna-valkoisin värein. Pitkä rivi ruoka- ja juomakojuja hallitsi salin toista reunaa. Liinoilla peitetyistä pulpeteista oli tehty pöytä- ja tuoliryhmiä. Keskellä oli iso tila tanssia varten. Sillä tanssi, cueca, oli illan pääteema. Toiseksi tulivat syöminen - empenadaksia, hodareita, kakkuja, leivoksia - ja juominen. Illan suosituin juoma oli terramoto, maanjäristys, joka maistui pahalta, mutta aiheutti ilmiselvästi sisäisen järistyksen, ja jälkijäristyksen vielä seuraavana päivänä.

Juhla alkoi tanssiesityksillä, jotka alkoivat harrastajaesiintyjien innokkuudesta huolimatta käydä pitkäpiimäisiksi. Tanssijoilla oli perinteiset puvut: miehillä jonkinlainen cowboy-asu, sillä chileläinen ratsastaja/karjapaimen huaso on tärkeä osa kulttuuria. Kannukset, lierihattu, lyhyt takki, värikäs vyö ja poncho kuuluvat huason asuun. Naiset olivat pukeutuneet muhkeahelmaisiin mekkoihin. Tärkeä asusteosa on valkoinen nenäliina, jolla on monta tehtävää tanssin kuluessa.

Meno oli niin nopeaa, ettei kamera ehtinyt mukaan. Taustalla bändi.

Vihdoin esitys loppui ja juhlaväki pääsi parketille - ja silloin meno vasta alkoi! Niin teinit kuin vanhatkin osasivat nopeat liikkeet ja tanssin eri vaiheet, pikkulapset pyörivät mukana. Vaikka kyse on kosiskelevasta paritanssista, joukkoon saattoi liittyä yksinkin.
Cuecan askelkuviot näyttävät yksinkertaisilta, mutta ne ovat nopeita. Tanssissa on eri vaiheita kainosta kosiskelusta hyökkäävyyteen. Perustilanne on klisee: mies yrittää vikitellä, nainen vastustelee. Purjehtijajoukosta löytyi todellinen partaveitsipari, ranskalaiset Jacky ja Juliett. Heidän cueca-esityksensä kirvoitti isot aplodit. He tanssittivat myös muita. Oli hauska katsoa, kun Juliett veti mukaansa ujostelevan teinipojan, joka vähitellen muuttui sulavaliikkeiseksi huasoksi. Perinnemusiikin jälkeen alkoi katkematon jumputus jotain diskotyyppistä konemusiikkia, josta ei erottanut kappaleita eikä taukoja. Pian tanssilattia oli taas täynnä, me mukana.
Kello oli kolme, kun vihdoin kävelimme loskaisen kylän halki takaisin veneelle. Olipa hauska ilta!

Ranskalainen Juliett hallitsee cuecan askeleet. Parina satamakapun poika,
joka ei jäänyt toiseksi.

Hanskilla sen sijaan on vielä hiomista askelkuvioissa.

Ai niin, itsenäisyyspäivän historia. Chileläiset voivat kiittää Napoleonia itsenäisyydestään tai ainakin sen käynnistämisestä. Kun voitokas Napoleon suisti Espanjan kuningas Ferdinand VII:nnen vallasta, alkoi siirtomaissa esiintyä haluja irtautua emämaasta. Niin myös Chilessä, tosin mutkan kautta. Santiagoon kokoontui 18.9.1810 maan johtavia henkilöitä valitsemaan kuusihenkisen juntan, jonka tehtävänä oli osoittaa lojaaliuutta kuningas Ferdinandille. Samanlaisia junttia oli perustettu Espanjan tärkeimmissä kaupungeissa. Mutta Chilessä väliaikaishallitus kulki omaa tietään: valittiin kongressi, vientikauppa vapautettiin ja oikeuslaitoksen tuomarit vaihdettiin chileläisiin. Sen vuoksi itsenäisyyspäivää vietetään syyskuun 18. päivä, vaikka lopullisen itsenäisyyden maa sai vuonna 1817, kun espanjalaiset oli voitettu Chacabucon taistelussa. Chile julistautui itsenäiseksi 12. helmikuuta vuonna 1818. Sotasankari Bernando O’Higgins valittiin tasavallan valtionpäämieheksi.