Villihevosia ja korppikotkia

Ushuaian pursiseuramme AFASYN järjesti viikonloppuna regatan, jonka ansiosta olemme edelleen suojaisessa ja kauniissa ankkurilahdessa. Emme aikoneet purjehtia kilpaa 5-7 metristen lasikuituveneiden kanssa, vaan osallistua tapahtuman rennompaan osioon, lauantain grilli-iltaan. Jotenkin se kuitenkin jäi, mikä harmittaa näin jälkeenpäin. Lähdimme hyvissä ajoin kohti 10 meripeninkulman päässä sijaitsevaa Redondan saarta. Päivä oli aurinkoinen ja tyyni. Mutta kuten niin usein täällä, tunnin sisällä pilvistyi ja nousi puuskainen vastatuuli. Tuulimittari kävi parhaimmillaan 18 sekuntimetrissä. Regatan kokoontumispaikka oli tuulinen, joten jäimme edelliseen lahteen, Caleta la Cucharitaan. Kiinnityimme huonokuntoiseen laituriin ja vedimme köyden toiselle rannalle pitämään Manta irti ruostuneista teräsrakenteista. Laituri on joskus palvellut turistipaatteja. Iltaa kohden tuuli tyyntyi. Regatan osallistujat ajoivat ohitsemme, yhteensä 14 venettä, muutama koukkasi meidän kauttamme. Meitä väsytti eikä siirtyminen pieneen ja täyteen lahteen houkutellut. Jäimme paikoillemme.

AFASYN regatta

La Cucharitan lahti sijaitsee "mantereella", samalla Tulimaan isolla saarella kuin Ushuaia. Lahti kuuluu Tierra del Fuegon luonnonpuistoon, jossa on patikointireittejä ja leiripaikkoja. Pari lahtea edempänä kulkee valtatie numero 3, jota pitkin pääsee Buenos Airesiin 3242 kilometrin päähän, sekä tietysti Ushuaiaan. Tien suhteellisesta läheisyydestä huolimatta lahtemme lähimaasto on autiota. Ainoat jäljet kuuluvat villihevosille, joita on kymmeniä. Hevosten luita on pitkin maastoa, kukkulalla talven jäljiltä raato. Liekö hevosten laiduntamisen ansiota että maasto on helppokulkuista. Paikoin on tiheitä, piikkisiä calafate-pensaikkoja, mutta muuten ruohomattoa joustavan turpeen päällä. Siellä täällä on vielä lumilaikkuja. Purot solisevat ja linnut visertävät, tuntuu ensimmäisen kerran keväältä.

Erilaisia lintuja on (taas täälläkin) paljon. Upein bongaus oli maailman suurin kotka, Andien korppikotka (Andean condor). Sen ruumis on vajaan metrin, siipiväli kolme metriä. Samaan kokoluokkaan yltävät suurimmat albatrossit. Linnun kokoa on kaukaa vaikea käsittää, mutta löysimme kyynärvarren pituisen sulan.

Seuraava kondorien ateria?

Paitsi että on mukava vihdoin olla luonnonsatamassa, on täällä suojaisempaa kuin Ushuaiassa, joka on täysin avoin itään. Itätuuli on harvinainen, mutta sen sattuessa on parempi lähteä pois laiturista, joko ajelemaan kanavaan tai tänne. Sunnuntai-illan ja yön puhalsi idästä aika navakasti, eilen vähemmän, joten olimme tyytyväisiä olinpaikkaamme. Tänään tuulee pohjoisesta, mikä ei myöskään ole kovin hyvä suunta AFASYNin laiturille. Olemme täällä internetin ja kännykän tavoittamattomissa ehkä peräti lauantaihin saakka. Satelliittipuhelin on päällä, siihen voi jättää viestejä esim. netissä

www.messaging.iridium.com
(muista laittaa oma meiliosoitteesi lomakkeeseen, niin voimme vastata).

Ylösnostoa joudumme odottamaan, mutta pääsimme jonossa kolmen veneen eteen, mikä on ystävällistä. Meitä ennen on yksi vene.

La Cucharita

Bahia Lapataia

Ushuaia, Argentiina

Eilen saavuttiin suureen maailmaan. On laivoja, autoja, asfalttikatuja, kauppoja, leipomoita, ravintoloita....

Kaupungissa on kaksi pursiseuraa. Me olemme AFASYN:issä.

Itsenäisyyspäivän tanssiaiset

Itsenäisyyspäivän aattona, torstaina, koko Puerto Williamsin kylä oli kokoontunut koululle juhlimaan. Kun saavuimme muutaman muun purjehtijan kanssa paikalle kello kahdeksan jälkeen illalla, ulottui tungos ovelle asti. Paikalla oli vauvoja, lapsia, teinejä, aikuisia ja vanhuksia sekä ainakin yksi kulkukoirista. Jumppasali oli koristeltu Chilen sini-puna-valkoisin värein. Pitkä rivi ruoka- ja juomakojuja hallitsi salin toista reunaa. Liinoilla peitetyistä pulpeteista oli tehty pöytä- ja tuoliryhmiä. Keskellä oli iso tila tanssia varten. Sillä tanssi, cueca, oli illan pääteema. Toiseksi tulivat syöminen - empenadaksia, hodareita, kakkuja, leivoksia - ja juominen. Illan suosituin juoma oli terramoto, maanjäristys, joka maistui pahalta, mutta aiheutti ilmiselvästi sisäisen järistyksen, ja jälkijäristyksen vielä seuraavana päivänä.

Juhla alkoi tanssiesityksillä, jotka alkoivat harrastajaesiintyjien innokkuudesta huolimatta käydä pitkäpiimäisiksi. Tanssijoilla oli perinteiset puvut: miehillä jonkinlainen cowboy-asu, sillä chileläinen ratsastaja/karjapaimen huaso on tärkeä osa kulttuuria. Kannukset, lierihattu, lyhyt takki, värikäs vyö ja poncho kuuluvat huason asuun. Naiset olivat pukeutuneet muhkeahelmaisiin mekkoihin. Tärkeä asusteosa on valkoinen nenäliina, jolla on monta tehtävää tanssin kuluessa.

Meno oli niin nopeaa, ettei kamera ehtinyt mukaan. Taustalla bändi.

Vihdoin esitys loppui ja juhlaväki pääsi parketille - ja silloin meno vasta alkoi! Niin teinit kuin vanhatkin osasivat nopeat liikkeet ja tanssin eri vaiheet, pikkulapset pyörivät mukana. Vaikka kyse on kosiskelevasta paritanssista, joukkoon saattoi liittyä yksinkin.
Cuecan askelkuviot näyttävät yksinkertaisilta, mutta ne ovat nopeita. Tanssissa on eri vaiheita kainosta kosiskelusta hyökkäävyyteen. Perustilanne on klisee: mies yrittää vikitellä, nainen vastustelee. Purjehtijajoukosta löytyi todellinen partaveitsipari, ranskalaiset Jacky ja Juliett. Heidän cueca-esityksensä kirvoitti isot aplodit. He tanssittivat myös muita. Oli hauska katsoa, kun Juliett veti mukaansa ujostelevan teinipojan, joka vähitellen muuttui sulavaliikkeiseksi huasoksi. Perinnemusiikin jälkeen alkoi katkematon jumputus jotain diskotyyppistä konemusiikkia, josta ei erottanut kappaleita eikä taukoja. Pian tanssilattia oli taas täynnä, me mukana.
Kello oli kolme, kun vihdoin kävelimme loskaisen kylän halki takaisin veneelle. Olipa hauska ilta!

Ranskalainen Juliett hallitsee cuecan askeleet. Parina satamakapun poika,
joka ei jäänyt toiseksi.

Hanskilla sen sijaan on vielä hiomista askelkuvioissa.

Ai niin, itsenäisyyspäivän historia. Chileläiset voivat kiittää Napoleonia itsenäisyydestään tai ainakin sen käynnistämisestä. Kun voitokas Napoleon suisti Espanjan kuningas Ferdinand VII:nnen vallasta, alkoi siirtomaissa esiintyä haluja irtautua emämaasta. Niin myös Chilessä, tosin mutkan kautta. Santiagoon kokoontui 18.9.1810 maan johtavia henkilöitä valitsemaan kuusihenkisen juntan, jonka tehtävänä oli osoittaa lojaaliuutta kuningas Ferdinandille. Samanlaisia junttia oli perustettu Espanjan tärkeimmissä kaupungeissa. Mutta Chilessä väliaikaishallitus kulki omaa tietään: valittiin kongressi, vientikauppa vapautettiin ja oikeuslaitoksen tuomarit vaihdettiin chileläisiin. Sen vuoksi itsenäisyyspäivää vietetään syyskuun 18. päivä, vaikka lopullisen itsenäisyyden maa sai vuonna 1817, kun espanjalaiset oli voitettu Chacabucon taistelussa. Chile julistautui itsenäiseksi 12. helmikuuta vuonna 1818. Sotasankari Bernando O’Higgins valittiin tasavallan valtionpäämieheksi.

Maanjäristykset

Chilessä maa järisee usein. Eilisen jälkeen on järissyt 42 kertaa, kaikki samalla alueella keski-Chilessä. Coquimbon 8.3 magnitudin järistys oli voimakas. Se aiheutti kahdeksan henkilön kuoleman. Miljoona ihmistä evakuoitiin tsunamin varalta. BBC:n uutiskartassa näkyvät aallonkorkeudet, korkein oli 3,65 metriä.

Eilisen jälkeen on järissyt 42 kertaa tähän aamuun mennessä.
http://earthquaketrack.com/p/chile/recent

Tsunamivaroitus

Maa järisi Santiagossa keskiviikkona 7.9 magnitudia ja koko Chilen rannikolle (sekä Havaijille) on annettu tsunamivaroitus. Meille se tuli joskus kello 20 aikaan uuden tablettini välityksellä, joka on myös puhelin ja jossa on paikallinen SIM-kortti. Tavalliseen älypuhelimeen ei tullut mitään. Vähän sen jälkeen alkoi kylän pilli soida ja satamakapteeni kiersi joka veneessä. Heti puhelinvaroituksen jälkeen olimme avanneet netin, joka onneksi toimi, ja olimme jo tilanteen tasalla.

Mikäli aalto tulisi tänne saakka, se tapahtuisi noin kello 3 aamuyöllä eli tällä hetkellä meillä on viitisen tuntia aikaa. Varoituksia tulee nyt myös VHF:stä. Turvallisinta olisi kiivetä läheiselle kukkulalle, mutta se tietäisi veneiden menoa. Avoimella merellä, syvässä vedessä tsunami ei ole vaarallinen. Seuraamme tilannetta ja ohjeita. Täällä on kahdeksassa veneessä asukkeja. Manta on ajokunnossa, vain ruori paikalleen ja köydet irti. Tuskin joudumme evakkoon, mutta passit, rahat ja kortit ovat vedenpitävässä pussissa valmiina.

Paikallista tietoa www.shoa.cl
Tyynenmeren tsunamivaroituskeskus ptwc.weather.gov/

Nyt kun katsoin tsunamin saavuttavat paikkakunnat uudestaan, ei Puerto Williamsia enää listassa ole. Tässä puolestaan lista varoituskeskuksen sivulta paikoista, joissa aaltoja on ollut, korkein kolme metriä:

THE FOLLOWING ARE TSUNAMI WAVE OBSERVATIONS FROM COASTAL
    AND/OR DEEP-OCEAN SEA LEVEL GAUGES AT THE INDICATED LOCATIONS.
    THE MAXIMUM TSUNAMI HEIGHT IS MEASURED WITH RESPECT TO THE
    NORMAL TIDE LEVEL.

                            GAUGE      TIME OF   MAXIMUM     WAVE
                         COORDINATES   MEASURE   TSUNAMI   PERIOD
    GAUGE LOCATION        LAT   LON     (UTC)     HEIGHT    (MIN)
    -------------------------------------------------------------
    VALPARAISO CL        33.0S  71.6W    2350   1.62M/ 5.3FT  40
    CHANARAL CL          26.4S  70.6W    0010   0.67M/ 2.2FT  34
    JUAN FERNANDEZ       33.6S  78.8W    0008   0.97M/ 3.2FT  08
    COQUIMBO CL          30.0S  71.3W    2339   3.11M/10.2FT  20
    BUCALEMU CL          34.6S  72.0W    2334   0.46M/ 1.5FT  24
    CALDERA CL           27.1S  70.8W    2343   0.50M/ 1.6FT  30
    SAN ANTONIO CL       33.6S  71.6W    2358   0.86M/ 2.8FT  18
    DART 32402           26.7S  74.0W    2326   0.12M/ 0.4FT  36

Lumihiutaleet

Se siitä keväästä.

Rantakävely

Lumi on poissa, taas kevättä ilmassa. Aurinko lämmittää, mittari näyttää +13 C. Tuulee kovaa ja melkein suoraan satamaan. Eilen illalla tuli ensimmäisen kerran mieleen edessä olevien veneiden kiinnitysten kestävyys. Etummaisen rivin keulaköydet on vedetty kahteen betoniin upotettuun terästolppaan. Siinä on yhteensä noin 100 tonnia painoa. Lisäksi fendari narisi korvan juuressa eikä uni meinannut tulla. Aamulla huomasin sittenkin nukkuneeni hyvin.

Aurinkoinen ilma sai lähtemään kävelylle, taas rannalle, sillä metsäreitit ovat vielä lumessa ja sohjossa.

Tällä kertaa mukana oli valkoinen koira (vas. alh.). Hevoset olivat sille hupia.

 

Joku kävi vetämässä autolla vanhan verkon kuiville.

Täällä meri toi rommia, ei viskiä kuten Muumimaailmassa.

Meri toi myös jollekin veneen. Se oli pientä kunnostusta vailla.
Laitoimme rommipullon työkalupussiin.

Paikkaa paikan päälle. Työkalupussissa oli vasara, nauloja ja pyörän sisäkumi.

Vitilumikävely

Sataa vettä ja tuulee. Eilen oli erilaista: vastasatanutta, pehmeää lunta lähes puoli metriä. Raikas ja kaunis kolmen tunnin kävely kahden lumesta nauttivan koiran kanssa. Mistä tuli mieleen, että "meidän" susikoiraa ei ole kylällä näkynyt, vaikka olen pitänyt silmät auki ja katsonut tarkkaan jokaisen saksanpaimenkoiran. Joku päivä käymme kysymässä eläinlääkäriltä, miten koiralle kävi.

Lumisotaa alaskalaisten kanssa.

Takatalven aamiainen

Eilen maisema muuttui. Sääennusteessa on lumihiutaleen kuvia ja pakkaslukemia koko viikolle. Purjeet saatiin paikoilleen ennen takatalvea, mutta lähtökunnossa ei olla ihan vielä, eikä lumisateeseen viitsi merelle  muutenkaan mennä. Odotellaan.

Taas opin uutta tänään aamiaista laittaessani: munat kannattaa tällä kelillä paistaa eikä keittää. Munien - tai minkä tahansa - keittäminen höyrystää ikkunaluukut ja ovipleksin märkään huuruun. Piirtoheitinkalvot pitävät sivuikkunat kuivina, mutta yksinkertaiseen ruutuun kertyy kosteutta.
Toinen aamiaishuomio: kahvimaito kannattaa lämmittää ellei halua haaleaa kahvia. Se onnistuu mainiosti pikku teräskannulla kamiinan päällä. Ostin kannun Suomesta Högsåran luotsitupalaisten vinkistä. Siinä on pressopannuista tuttu siivilä, jolla saa maidosta vaahtoa. Täällä niukkuuden keskellä caffe latte maistuu ylellisen hyvältä. Pystymme välttämään pikakahvia vielä noin kuukauden, sen verran on Punta Arenasista ostettua amerikkalaista suodatinpurua. Vaikka ei se pikakahvikaan huonoa ole, sitä kokeiltiin välillä.
Kauppojen rajoittuneeseen tarjontaan on jo taas tottunut. Viime lauantaina sain saaliiksi kukkakaalin. Harvinaista herkkua, tehtiin keittoa. Kohta menen hakemaan paikalliselta tutulta jugurtinjuurta. Sen löytyminen sai naapuriveneen rouvan pomppimaan ilosta - kirjaimellisesti.

Keväthangilla

Sunnuntaiaamun taivas oli sininen, ei hattaraakaan. Päätimme lähteä Cerro Banderalle, Lippuvuorelle. Pekoni- ja kananmuna-aamiaisen, eväsleipien teon, repun pakkauksen ja vaelluskenkien rasvaamisen jälkeen taivas oli peittynyt ohueen harsoon, mutta se ei haitannut, oli mukava päästä metsään ja liikkeelle. Hankalin osuus oli pari kilometriä pitkä jäinen tie vuoren juurelle metsäpolun alkuun. Liukastuminen ja murtunut käsi tai nilkka muuttaisi purjehdussuunnitelmat. Köpöttelimme varovasti ja turvallisesti liukkaalla.
Lumi on viikossa sulanut paljon, mutta paikoin sitä vielä riittää. Cerro Banderalla lunta oli parhaimmillaan metrin verran, jonka yöpakkaset olivat kovettaneet hankikannoksi. Nousimme 400 metriin, sitten lumikansi alkoi pettää ja kulku hidastui. Pureva tuuli vei viimeisen halun nousta ylemmäs. Joimme teetä, söimme sämpylät ja kävelimme takaisin alas. Polulla on valtavia kaatuneita puita, joiden yli ja ali joutuu kiipeilemään ja ryömimään, hyvää vaihtelua liikuntaan. Neljän tunnin reissun jälkeen posket punoittivat ja reisiä pakotti.

Pyökeissä on outoja, kellertäviä kasvannaisia.