Syksyn lehtiä ja kaasua

Muutamina öinä lämpötila on pudonnut nollaan, mutta päivisin aurinko lämmittää. Kylmien öiden jälkeen ruska valtaa alaa ja värit kirkastuvat. Vuorenrinteet ovat ruosteenpunaisia, alarinteillä on punaista ja keltaista. Navarinosaari kuuluu sub-antarktiseen vyöhykkeeseen, ja täällä on maailman eteläisin metsä. Puulajeja on 6, joista suurin osa on erilaisia pyökkejä. Ne muistuttavat koivua, yksi myös nimeltään: coigüe (lat. Nothofagus betuloides). Se on ikivihreä ja kestää pakkasta pariinkymmeneen asteeseen saakka - niin alas lämpötila ei täällä kuitenkaan laske, vaan kylmimmät lukemat ovat -10 C asteen tietämillä. Samaa sukua oleva lenga (Nothofagus pumilio) ja ñire (Nothofagus antarctica) värittävät maisemaa. Olkoonkin pyökin sukulaisia, mutta lehdet ovat kuin vaivaiskoivun.

Muutamat kylmät päivät todistivat käytännössä kaasuseosten erot. Kaasupullomme täytettiin Uruguayssa butaanilla, vaikka tilasimme propaania. Liesi ei toimi kylmässä butaanilla. Uunin liekkikaari ei syty lainkaan ja lieden poltin palaa huonosti jos ollenkaan. Onneksi oli kamiina, ja pian ilma taas lämpenikin. Yksi kakku jäi leipomatta.
Uruguayn "palvelu" harmitti, sillä olimme nimenomaan pyytäneet propaania ja jättäneet pullot Brasiliassa täyttämättä siksi, että siellä myytiin ainoastaan butaania.
Valutimme puolikkaan butaanipullon tyhjäksi rannalla ja se täytettiin propaanilla. Kaasulaitoksen auto haki ja toi pullon, hinta 14 euroa. Nyt voi taas huoletta leipoa ja valmistaa uuniruokia.

Päivät ovat kuluneet pienissä askareissa. Hanski valmistelee venettä talvikuntoon. Minä olen istunut  läheisessä museossa kirjoittamassa. "Työhuoneeni" ikkunasta näkyy Beaglekanava ja lumihuippuisia vuoria. Tila on rauhalllinen, museossa käy harvoin ketään. Yhtenä päivänä sisään pelmahti koululaisia. Kylässä on paljon lapsia, koulussa on noin 150 oppilasta. Viidettä luokkaa käyvän Cristobalin luokalla on 45, ekalla luokalla 22 oppilasta. Nämä pojat taisivat olla kolmannella.

Työtila on yleensä tyhjä, yhtenä päivänä koululaisilla oli museopäivä.
Sain osakseni uteliaita katseita, mutta vain yksi poika rohkaistui tervehtimään.

Moni 6-15-vuotias tulee vapaa-ajalla satamaan, jonka toisella rannalla toimii purjehduskoulu. Sillä on käytössään optimistijollia ja kajakkeja. Koulu aloitti vuonna 2014. Idea ja rahoitus on yksityisen henkilön. Koululla on sympaattinen argentiinalaisopettaja, nuori mies nimeltä Mauro. Hän on vesillä aamusta iltaan, ainoastaan maanantait ovat vapaat. Koulun tavoitteena on opettaa lapsille yhteishenkeä ja ympäristön huomioimista purjehdus- ja navigointitaitojen lisäksi.

Kylmyys ei ole este.

Turistitoimiston Carina tutustutti meidät paikalliseen perheeseen, jonka rouvan luona käyn kerran viikossa harjoittamassa espanjaa. Carolina on kolmen lapsen äiti ja hoitaa kotona perheen nuorinta, 2-vuotiasta tyttöä. Mies työskentelee lennonjohtajana. Kävimme Hanskin kanssa yhtenä iltana kylässä. Oli kiinnostavaa kurkistaa chileläiseen elämään. Seuraavaksi vuorossa on vierailu Mantassa. 12-vuotias Cristobal kävi on yhtenä päivänä tutustumassa veneeseen. Hän puhuu erinomaisesti englantia.

Olemme patikoineet edelleen paljon ja etsineet uusia reittejä.

Kahden tunnin kiipeilyn ja rämpimisen jälkeen merkit katosivat, oli käännyttävä takaisin.
Vanhasta hiihtomajasta oli vain pari hirttä jäljellä.

Metsä on täynnä kaatuneita puita. Silti lehmät ja hevoset kulkevat siellä.
Ihmisen jälkiä ei näkynyt.

Jonkun hylkäämä susikoira on ollut pari kertaa mukana. Se on kiltti, tottelee vihellyksiä
ja jopa suomenkielisiä komentoja. Sitten nartulla alkoi juoksuaika ja kylän
koiraat seuraavat herkeämättä kintereillä. Ei olla otettu laumaa mukaan.

Ainakin osa hevosista on villejä tai hylättyjä. Laumat kulkevat
kaikkialla: metsässä, teillä ja pihoilla. Ruoho on lyhyttä.
Tämä varsa tuli lauman mukana joelle juomaan.

Rodeokenttä. Ehkä hevoset hylättiin, kun kisat loppuivat.

Neljän viikon aikana on ollut yksi kovatuulinen päivä. Usein on
aurinkoista, mutta harvoin näin tyyntä.

Mustanaama ibis, bandurria austral.