Vitória

Vitória, Espiríto Santo -osavaltion pääkapunki, on monessa Salvadorin vastakohta: siistiä, vaurasta, turvallista. Autot pysyvät kaistoillaan, jalankulkijoille on suojatie ja liikennevalot. Jalkakäytävillä ei ole monttuja eikä kukaan makaa sillä tiedottomana. Epämääräistä porukkaa ei näy, mutta sen sijaan kadunlakaisijoita runsaasti. Kiloravintolat tarjoavat laitosruuan sijaan kaikkia maailman makuja.

Vitória (1,7 milj. asukasta) onkin yksi Brasilian turvallisimmista suurkaupungeista. Miten se on saatu aikaan, en tiedä, ja varmasti täälläkin on erilaisia alueita kuin tämä jahtiklubin tienoo, joka on kokoelma Espoon Kuusisaarta, Lehtisaarta ja Tapiolaa. Jotain Lauttasaarimaistakin löytyy: Vitórian ydin on saarella ja pitkät sillat kuuluvat maisemaan. Rantoja reunustaa pyörä- ja kävelytie, jolla varakkaan oloiset ihmiset lenkkeilevät. Pyöritie on kätevä. Poljimme perjantaina rantaa pitkin 15 minuutin matkan Capitaniaan kirjautumaan (samalla sisään ja ulos, hyvä).

Larun silta? Vitóriassa on hyvät pyörätiet.

Kilosushi. Valitse mitä haluat ja maksa painon mukaan.

Jahtiklubi Espirto Santossa on muuten hyvät palvelut (wlan, lämmin suihku, sauna, uima-allas, ravintola, vartiointi, hinta 3,50 e/hlö/vrk), mutta sataman kolme vieraspaikkaa ovat käyttökelvottomia kovilla pohjoisen puoleisilla tuulilla. Kahden tyynen päivän jälkeen alkoi puhaltaa pohjoisesta ja hieman huolissamme lähdimme Capitaniaan. Manta oli perä tuuleen kiinni poijussa. Keulan pukspröötti oli korkean lautalaiturin tasalla, joten kerrankin kulkeminen oli helppoa.

Kun palasimme Capitaniasta, porttivahti alkoi selittää katkenneesta köydestä jotain. Poljimme vauhdilla laiturille, vaikka alueella ei saa pyöräillä. Yksi marinero piti Mantan keulaa kiinni, kaksi työnsi jollalla kyljestä ja yksi oli avotilassa sitomassa poijuun uutta köyttä – joka oli fokan rullaköysi!

Poijuköysi oli hinkkautunut poikki ja keula ottanut laituriin. Meillä oli varmistuksena köysi perästä sivuttain laiturissa kiinni, joten sen enempää vahinkoa ei ollut tapahtunut. Laiturista oli muutama laudanpää irronnut ja lyhentynyt, pukspröötissä oli keltaista maalia. Onneksi oli ylävesi, sillä alavedellä kaiteet ja ajovalo ovat laiturin tasalla. Tutkimme myöhemmin vahvan köyden mystistä katkeamista. Hankauskohta oli kaiken lisäksi muoviputken suojaama. Köysisilmän reuna on jotenkin hioutunut teräväksi ja se on leikannut sekä muovin että köyden poikki. Poijuhaka meni sen tien, ilmeisesti pohjaan.

Tyynellä kelillä vieraspaikassa saattoi olla...

...mutta pohjoistuulella, joka on vallitseva, paikka oli vähintäänkin
epämukava, jopa vaarallinen. Kuvassa ei näy, kuinka vene keikkuu.
Olimme ainoa vierasvene.

Vene saatiin uudestaan kiinni, mutta oli selvä, ettemme voineet jäädä tällaiselle paikalle niin kauan kuin tuuli pohjoisesta. Vene keikkui, keula souti ylös-alas ja aallot hakkasivat perään niin, että pelkäsimme pakoputkesta menevän vettä koneeseen. Toista paikkaa ei ollut tarjolla emmekä ymmärtäneet marineron portugalista mitään.

Klubi on vastikään rakennuttanut uuden laiturin venepaikkoineen, mutta ne ovat vielä surkeampia kuin vieraspaikat. Laiturirakennelma seisoo pylväiden varassa ja päästää aallokon altaaseen. Uusi satama-allas olikin tyhjä lukuun ottamatta yhtä paikallista moottorivenettä.

Tuuli oli niin navakka, ettei lähteminen olisi ollut helppoa, ainakaan ilman marinerojen apua. Ennusteen mukaan tyyntyisi yöksi, joten jäimme seuraamaan tilannetta. Illalla helpotti ja päätimme siirtyä läheiseen ankkurilahteen aikaisin aamulla. Herätys kello 4.30, nopeat kahvit ja viideltä kaikki neljä laituriköyttä sekä kaksi poijuköyttä oli irrotettu ja ajelimme auringon noustessa pienen saaren (Ilha do Frado) ympäri suojaiseen poukamaan. Täydellinen paikka! Nukuimme hieman lisää ja söimme päivän toisen aamiaisen (paistobanaania, munia ja makkaraa sekä jälkkäriksi mangoa).

Kartassa 1,7 m syvyys, todellisuudessa 4 m.
Ruskea viiva on matala silta.

Päivän kuluessa tuuli alkoi taas ujeltaa reilua 10 sekuntimetriä, mutta olemme hyvässä suojassa. Vettä on alla 4 m, kettinkiä ulkona 20 m, hyvä pito, ei svelliä, vaikka tuuli vinkuukin mastossa. Lahti on täyttynyt vapaapäivää viettämään tulleista paikallisista veneistä. Rannoilla on ihmisiä ja vesillä kanootteja, SUP-lautoja ja uimareita. Ainoa haitta on meluisa diskomusa, mutta se on pientä verrattuna laituria hakkaavaan veneeseen. Ja illaksi toivottavasti hiljenee.

Kilpikonna kävi ruokailemassa poijullamme ja näimme useita
konnia ankkurilahdessa.

Lauantaina parhaimmillaan parikymmentä venettä vietti päivää lahdella.
Iso valkoinen vene oli pahin meluaja, sillä oli valtavat kaiuttimet avotilassa.
Taustalla yksityisasuntoja, joiden kaltaisia ei Salvadorissa näkynyt.

Vähän ennen Vitóriaa tiemme Larsin (s/y Arianna) kanssa erkanivat. Ennen sitä Lars heitti meille lämpimän leivän! Kyllä maistui! Oli mukava purjehtia samaa matkaa. Toivottavasti vielä tapaamme.

Vielä on jatkettava kertomusta paikallisen SIM-kortin ostosta. Kävimme torstaina ostoskeskuksessa, jossa on useiden operaattoreiden liikkeitä. Päätimme kysäistä yhdestä, josko olisi mahdollista ostaa prepaid SIM. "Juu kyllä, mutta ei täältä, vaan tuolta vaatekaupasta", oli vastaus. Luulin ymmärtäneeni englanti-portugalia väärin. "Ropas?", äimistelin, siis VAATEkaupasta?. Sieltäpä sieltä ostimme kädenkäänteessä SIM-kortin (3,30 euroa) ja siihen 33 eurolla arvoa. Tuli ehkä liioiteltua arvon latauksessa, sillä netin käyttö maksaa noin 0,30 euroa vuorokaudessa. Puhelinta on käytetty netin lisäksi soittamiseen ja tekstareihin. Tekstarin lähettäminen ja puhelun vastaanottaminen Suomesta maksavat kummatkin noin 0,30 euroa/kpl. Nyt kelpaa olla ankkurilahdessa, kun on oma 3G-yhteys.

SIM-kortin ostamiseen liittyvä viestintä kuvastaa muutakin kokemaamme kanssakäymistä Brasiliassa. Jollet osaa kysyä oikein, et saa tietoa. Oma-aloitteisesti ihmiset eivät ole kovin avuliaita. Kummassakin satamassa kaikki tieto wlanista viranomaisiin on pitänyt erikseen kysyä, vaikka samat asiat koskevat jokaista vierasvenettä.

On unohtunut kirjoittaa, että AIS lakkasi toimimasta. Viimeksi se oli toiminnassa Salvadorissa, kun seurasimme Ariannan saapumista satamaan (2.10.). Kun viikkoa myöhemmin lähdimme Salvadorista, ei kartalla ollut yhtään AIS-kohdetta. Laitteen valot eivät vilku, mikä viittaa siihen, ettei se vastaanota tietoa. Antenni ja johdot on tarkistettu eikä päällisin puolin näy vikaa.