Salvador koettelee hermoja

Salvadorissa kaikki on hidasta. Emme saaneet maahantulomuodollisuuksia hoidettua loppuun viime viikolla, koska tullipaperin saaminen kesti kaksi päivää. Ehkä joskus kirjoitan tästä farssista, jonka aineksiin kuuluivat kaksi venettä ja tietokonelomake. Lähdimme nimittäin yhdessä ruotsalaisen Larsin kanssa viranomaiskierrokselle ja se oli virhe. Kahden veneen paperit menivät sekaisin, mutta syy oli myös lomakkeessa ja sen täyttäjässä. Kohtaan "matkatavara, jonka arvo ylittää 3000 dollaria", merkattiin lopulta vene ja sen arvo.
Kolmas viranomainen, Capitania eli laivaston satamaviranomainen on vuorossa huomenna maanantaina. Sitten voikin jo samalla aloittaa uloskirjausprosessin, sillä sään puolesta pääsemme keskiviikon paikkeilla jatkamaan. Brasiliassa kirjaudutaan sisään ja ulos joka satamassa. Luulen, että tulemme välttelemään satamia.

Salvadorin vanhaan kaupunkiin pääsee hissillä (kapea rakennus keskellä).
Vasemmassa laidassa kauppahalli, jossa myydään käsitöitä, kankaita ja vaatteita.

Kaksi päivää kova etelätuuli ja rankkasade riepotteli meitä. Kelin seurauksena sataman vesi velloo ja veneet liikkuvat ja nytkähtelevät holtittomasti laiturissa eteen, taakse, sivulle. Köydet ja knaapit ovat kovilla - sekä hermot. Jatkuva nykiminen ja narina ottaa koville ja herättää yöllä. Veneessä on kuin merellä, tulin hieman merisairaaksi tänään pahimpaan aikaan. Kaksi joustinta katkesi, yhdessä köydessä meillä on vanha autonrengas joustimena, kuten kaikilla paikallisilla. Uimataso on vääntynyt, kun perä otti alavedellä laituriin. Juu, on siellä kaksi pallofendaria, ei auttanut. Tuuliperäsin oli nostettu jo tullessa turvaan.

Tullissa jaksoimme vielä hymyillä, vaikka kuuden tunnin istuminen meluisassa aulassa huonolla penkillä ja lomakkeen toistuvat täyttämiset ottivat välillä koville. Odotus oli kuin huonosta näytelmästä sekin. Talossa oli meneillään remontti ja korvissa kaikui kivipora. Säännöllisin väliajoin yhdestä ovesta toiseen käveli rakennusmies kaksi hakitelinettä olkapäällä. Pöydän takana istui luotiliiveihin pukeutunut, pistoolilla varustettu naisvartija.

Mutta lopullisesti hermot menivät, kun yritimme ostaa sim-korttia iPadiin ja mokkulaa PC:lle. Marinan netti ei toimi (lukuun ottamatta paria tuntia lauantaina täysin yllättäen). Tämä päivitys on siis edelleen tehty SSB:llä ja on siksi lyhyt ja kuvaton. Mokkulaoston vaiheet ovat pitkät, polveilevat, absurdit, uskomattomat. Kiteytettynä: kaupassa esillä olevan mokkulan osto ei yksinkertaisesti onnistunut sen neljän tunnin aikana, jonka jaksoimme yrittää. Se oli kuin painajaisuni, jossa soittaa puhelimella pääsemättä mihinkään tai on juostava, mutta jalat eivät toimi. Kun passiani oli tutkittu puoli tuntia ja kysytty äitini nimeä, luovutimme. Silloin kaupan kohde ja hinta olivat jo selvillä, mutta emme kestäneet yhtään enempää. Lisäksi alkoi tulla pimeä, eikä tässä kaupungissa ole viisasta liikkua pimeällä.

Salvador on laajalle levinnyt parin miljoonan asukkaan kaupunki, josta näemme tietysti vain pikkuruisen osan. Sataman yläpuolella kohoaa vanha kaupunki, jossa on pieniä hotelleja ja turistikauppoja. Sataman ympäristö on vilkas liikealue (pankkeja, apteekkeja, kahviloita, yliopistorakennuksia sekä se puhelinoperaattoriliike). Autot ajavat kovaa, suojateitä on vähän eikä se takaa turvallista ylitystä. Täällä voi nähdä nuoren miehen nukkumassa keskellä katukäytävää. Huumeet ovat yksi syy rikollisuuteen ja turvattomuuteen. Kaikkialla on aseellisia vartijoita. Marina-alue on aidattu ja vartioitu. Kuljen kadulla ilman koruja, kelloa, laukkua ja lompakkoa, vain vähän rahaa taskussa.
Lähin ruokakauppa on taksimatkan päässä, siellä emme ole vielä käyneet, mutta ostimme katukauppiaalta hedelmiä ja vihanneksia ja leipomosta valkoista mautonta hötöleipää. Suihkuvesi on kylmää ja vesijohtovesi juomakelvotonta. Sähkö toimii. Pyykki haettiin toimistolta päivän myöhässä, toivottavasti saamme sen takaisin ennen keskiviikkoa. Onneksi lähellä on viihtyisä ruokapaikka, jossa olemme kahdesti lounastaneet (ruoka yht. 20 euroa). Kokeilimme myös kilokahvilaa eli buffet-ruokalaa, jossa hinta määräytyy ruoan painon mukaan. Nälkä lähti halvalla (yht. 7 euroa), mutta muovituoli-loisteputkisali oli kolkko paikka.