Pääsiäispuuhaa

Pääsiäinen 2013.

Vuosi sitten ajoimme Tromssaan pääsiäisenä tekemään veneelle kevätkunnostusta. Loma meni dekkareita lukiessa ja lunta luodessa. Paluumatkalla Björnefjelletin tie oli lumen vuoksi suljettu. Ensin odotimme, sitten ajoimme saattueessa auran perässä, kunnes Ruotsin puolella tie oli suljettu. Menimme yöksi tunturihotelliin. Aamulla paistoi aurinko ja tie oli aurattu.

Las Palmasissa lumi ei ole haitannut venehommia. Mutta tahti on ollut hieman leppoisampi pääsiäisen vuoksi. Täällä kaupat olivat torstaina ja perjantaina kiinni. Satamassa oli enemmän vilskettä, kun paikalliset lähtivät merelle. Osa vietti vapaapäiviä veneellä. Liikenne oli hiljaisempaa, nyt se on palautunut katkemattomaksi taustakohinaksi.
Aamuyöllä heräsin musiikin jytkeeseen, kun satama-alueella olevassa diskossa (vai miksi niitä nykyään edes sanotaan, klubeiksi?) väännettiin nappulat kaakkoon. No, minä väänsin korvatulpat korviin. Ja liikenteen kohinaa rytmittää taas basso, joten edessä lienee toinen tulppayö.

Kolmen päivän buranakuurin jälkeen Hanski kokeili kävelyä, ei ainakaan puolessatoista tunnissa lonkka kipeytynyt. Ehkä ensi viikolla päästään maastoon.
Söimme pääsiäisjänistä ja pashaa. Täältä saa rahkaa, joten valmistin pienen satsin pashaa venäläisen äidinisänäitini reseptin mukaan. Se on kulkenut suvussa ja kuuluu harvoihin omiin pääsiäisperinteisiini. Syötiin kylläkin jo pitkäperjantaina, vaikka "saisi" syödä vasta sunnuntaina. Lapsena en millään olisi jaksanut odottaa pääsiäispäivään asti suklaamunien ilmestymistä ison pahvisen munan sisään. Nyt aikuisena voi syödä suklaat ja pashat milloin mieli tekee. Kumpi sitten parempi, odotus vai kärsimättömyys!

Jänistä maustettuna rosmariinilla, sipulilla ja tomaatilla.
Ihan hyvää, mutta kyllä lammas on aina lammas.

Hanski ompeli kolme päivää jollapeittoa.

Melkein valmis.

Kylmäboksin merivesikiertoinen pumppu on viimeksi avattu kolme
vuotta sitten. Pientä roskaa: styroksia, muovia, meriruohoa. Yllättävän puhdas.

Minäkin olen tehnyt töitä!

Hyvää pääsiäistä!

Simmarit, sammarit, kummarit ja pipo

Viime keskiviikkona seilasimme Las Palmasiin. Taas oli oikein mukava tuuli. Olemme onnistuneet välttämään saarten välissä viuhuvat kovat ja äkkiä nousevat tuulet kokonaan. Tai no, ehkä viimeksi Gran Kanarialta Teneriffalle mennessä oli välillä reipasta menoa.

Saimme suojaisen paikan sataman keskeltä. Hinta on tosiaan edullinen: 7,20 e/vrk. Santa Cruzissa (de Tenerife) pitkän ajan alennuksella hinta olisi kaksinkertainen. Muuten en - ainakaan vielä - pidä marinasta kovinkaan paljon. Täällä 1250 veneen joukossa tuntee itsensä... yksinäiseksi. Laiturillamme on pääasiassa paikallisia tai tyhjiä veneitä, joten kovin sosiaalista ei ole ollut vielä. Onneksi Iiriksen Jonna ja Timo ovat täällä, olivat sattumalta vastassa tuloiltana ja perjantaina söimme Mantassa gambas con ajo sekä porsaanfilettä. Ja jatkaakseni ruokateemalla: Jonna ja Timo saivat vieraita Suomesta ja me puolestamme osan tuliaisruisleivistä, Maistui taas niin hyvälle! Uhrasin tänään 3,50 euroa sinappisilliin, nam! Tuskin maltan odottaa kesäruokia Suomessa....

Tomaatit 85 senttiä kilo. Tällä kertaa ihan maukkaitakin, yleensä
tomaatit ovat täällä aika kovia ja mauttomia, ihme kyllä.

Laiturissa on kaksi sinistä allegro 27 -venettä, Don Quijote ja Rocinante (!) Suomen lippu perässä, mutta siihen suomalaisuus taitaa loppua. Olemme ponganneet veneistä yhden viroa puhuvan pariskunnan. Hassua kyllä, laiturissa on kolmaskin sininen allegro 27, ruotsalainen, asiallisin katsastustarroin ja viirein varustettu.

Kotilaituri jonkin aikaa. Hanski ompeli nimen ja purjetunnuksen laitasuojaan.

Marinan takana jylisee 8-kaistainen tie. Sen yli pääsee vain muutamassa kohdassa. Joskus iltaisin tuntuu pakokaasun haju punkkaan asti. Hanski tosin väitti sen tulevan jostain veneestä. Tien rinnalla, aivan rannassa kulkee jalankulku- ja pyörätie. Parina aamuna olen ehtinyt testata reittiä lenkkeilyyn, kerran suuntaansa. Ihan kelpo siihen. Pyörällä pääsee kätevästi ainakin El Corté de Inglesin tavarataloon, jossa on hyvä, mutta kallis ruokaosasto. Toisessa suunnassa puolestaan on supermarketti Hiperdino ja pieni Spar. Lähellä on kangaskauppa ja rautakauppa, jossa tavara on hyllyissä hypisteltävänä. Ostimme uuden vesiletkun, kun edellinen oli tahmaantunut auringossa, sekä monta metriä canvas-kangasta jollanpeitteeksi.

Suurin hankinta - tai tässä vaiheessa vasta tilaus - on uusi moottorin laturi. Päädyimme tilaamaan Whisperin, joka on samanlainen kuin Mastervolt, mutta vähän edullisempi. Ja päädyimme Potencia Marina -nimiseen Volvo Penta liikkeeseen kuuluisan Rolnauticin sijaan, koska olemme saaneet siellä huonoa palvelua. Liikkeet sijaitsevat tässä rannassa vierekkäin. Hinnoissa ei ollut eroa, ei myöskään suhteessa Suomen Mastervoltin tarjoukseen, johon olisi tullut kuitenkin rahti päälle. Katsotaan nyt sitten kuinka kauan toimitus kestää. Olemme varautuneet 2-3 viikkoon.

Satamanäkymää tielle päin. Pikitie kulkee ylempänä, rakennusten kattojen tasalla.
Suurin osa on venetarvikeliikkeitä ja ravintoloita, joukossa kuuluisa Sailors Bar,
joka nykyään on Sailors Bay. Nopeasti vilkaisten viimeisen kirjaimen lukee väärin.

Purjehdusmaailman valokuvatuin kontti? ARC-kisan toimisto.
Syksyllä alkaa hyörinä.

Las Palmasissa on 380 000 asukasta, katuja ja kulmauksia riittää tutkittavaksi. Olemme vasta käyneet Santa Catalinan puiston ja Canteran hiekkarannan alueella. Muuten aika on mennyt veneellä puuhaillessa. Hanski aloitti isoimman ompelutyönsä tähän mennessä: jollapeitteen. Ihailen miehen taitoa ja varsinkin kärsivällisyyttä, ei onnistuisi minulta!
Patikointiakin suunniteltiin Pico de Bandamalle, mutta Hanskin lonkkasärky estää nyt sellaisen. Mikä lie syynä, tulehdus vai kuluma? Ensiapuna tulehduskipulääkettä.

Katulamppu kilpailee taivaan valon kanssa. La luna llena.

Olimme hieman huolestuneita veneen jättämisestä yksin, mutta asia ratkesi, kun Jonna ja Timo tarvitsevat väliaikaista asumusta Iiriksen remontin tässä vaiheessa. Hienoa, kaksi kärpästä!

Purjehdusoppaan mukaan täällä on jalkaisongelma, kaksi-, neljä- ja kuusijalkaisten. Varkauksia oli kai jossain vaiheessa paljonkin, kunnes valvontaa parannettiin ja mm. laitureiden päähän asennettiin portit.  Nelijalkaisten ongelmasta ei näy merkkejä, kenelläkään ei ole rottaesteitä köysissä. Satama on täynnä kulkukissoja, toivottavasti ne pitävät rottakannan kurissa. Toisaalta en haluasi kulkukissankaan majoittuvan omin luvin kotiini. Yhtenä aamuna havahduin siihen, että joku hyppäsi kannelle. Kissa. Oli ilmeisesti nukkunut viereisessä tyhjässä moottoriveneessä. Kuusijalkaisista olemme päässeet nyt eroon, ei uusia torakkahavaintoja. Neljä nähtiin ja saatiin kiinni. Majailivat ja varmaan laskivat munansakin vesivarajaan lämpöön. Uutta sukupolvea odottavat uudet ansat ja myrkyt.

 Joskus kuva ihmisestäkin: empenadaksia pakastetaikinasta. Helppoa.

Miksi otsikko? Lainaan wikipediaa muistin tueksi: Irwin Goodmanin albumi Las Palmas julkaistiin 1972. Sen hiteiksi nousivat  "Oli simmarit, sammarit, kummarit ja pipo", nimikappale "Las Palmas", "Vielä Yhdet" ja "Laulajan Testamentti". Se eka biisi oli mun suosikki. Se kolahti tuttuine vaatekappaleineen enemmän 11-vuotiaaseen kuin Las Palmas ja tummat silmät.

Me gusto el Tenerife!

Kanariansaarista paras on Teneriffa! Viikonlopun patikointi Orotovan laaksossa, Los Organos -kallion yläpuolella vahvisti voiton epävirallisessa kisassa saarten välillä. Teneriffalla on kaikkea: iso kaupunki, mutta myös pikkukyliä, vaihteleva ja vehmas luonto sekä tietysti Teide kansallispuistoineen. Satama on mukava, ei tosin halpa, nyt sesongin ulkopuolella meiltä 18e/vrk.

Olin viime viikon espanjankurssilla, jossa sain harjoittaa puhumista. Meitä oli vain kolme oppilasta, kaikki eri osaamistasolla, mutta se ei haitannut. 20 tuntia maksoi 135 euroa.
Keskiviikkona tulee kuukausi täyteen ja siirrymme Las Palmasiin - vihdoin. Siellä täytyy tilata moottorin laturi, jota täältä ei saanut. Ehkä ehdimme vielä purjehtia Fuerteventurallekin ennen Suomeen tuloa.

Viikko sitten etelätuuli toi svelliä satamaan ja pääsimme testaamaan uusinta hankintaa, laahusankkuria. Paitsi jarruttamaan vauhtia kovassa tuulessa, sitä voi käyttää rullauksen vähentämiseen. Keulasta laskettava, laskuvarjomallinen ajoankkuri meillä jo on.
Tilasimme seabrake-merkkisen "droguen" Englannista Puerto Mogániin. Ilman marinan avuliasta Maria Teresaa emme olisi osanneet hoitaa tulliselvitystä. Seabraken myyjä halusi tavallisen postin sijaan käyttää kuljetusyritystä (UPS), mikä oli kallista, mutta posti on kuulemma epäluotettava. Kuljetus tullauksineen kesti kaksi viikkoa. Olimme kysyneet samaa ajoankkuria Las Palmasin Rolnauticista, mutta tilaus ei onnistunut sitä kautta.
Usein kuulee sanottavan, että mikä tahansa sopii vauhdin hidastamiseen, köydet, autonrenkaat, ankkuri. Kuinka moni on kokeillut tosi tilanteessa? En ole kuullut kuin yhden oikean kokemuksen, jossa laskettiin veneen perästä köysiä vauhdin hidastamiseksi. Ne kiertyivät pilalle, eivätkä toimineet. Onneksi tässä veneessä oli laahusankkuri, itse tehty, mutta toimiva. Sekä osaamista, sillä ennen tätä toimenpidettä vene oli ollut piissä, kunnes keulapurje repeytyi.

Laahusankkuri estää myös veneen rullaamista. Jarrutti parhaiten,
kun kartio oli puoliksi vedessä.

Lukuisat patikointikuvat ja jutut alkavat varmaan jo kyllästyttää purjehdusblogissa, mutta vielä on kerrottava Los Organos -reitistä. Monessa maassa olemme patikoineet, mutta viime lauantain retki oli paras. Polku kulki kallioseinämän kupeessa, noin kilometrin-puolentoista korkeudessa. Se on luultavasti vanha reitti kylien välillä. Pääosin polku kulki kanarianmäntymetsässä, mikä on nähtävyys sinänsä. Nyt männyt (jotkut) kukkivat, samoin kuin lukuisat eri väriset kukat ja joku valkoinen puu. Metrin leveä polku oli neulasten peittämä ja pehmeä kulkea. Maisemat olivat upeat, välillä näkyi Teide välillä Puerto de la Cruz. Oli hiljaista, ja kerrankin tyyntä. Alhaalta kantautui kukon kiekunaa ja koiran haukuntaa. Oli myös lämmintä ja pilvetöntä, mutta lämpötila oli juuri sopiva varjon puolella kulkevalla reitillä. Välillä puuskutettiin ylös ja lopussa laskeuduttiin, joten kuntokin kohosi.
Olin etukäteen pelännyt jyrkintä kohtaa, mutta siihen oli rakennettu tukeva puukaide, joten ei huimannut. Tosin sen jälkeen polku oli sortunut  noin metrin matkalta ja yhdessä kohdin oli vain kengän levyinen kaistale pehmeää hiekkaa jäljellä. Alla oli noin viiden metrin pudotus, vaikka ei sieltäkään olisi ollut helppo kiivetä takaisin.
Aurinkoinen sää teki valokuvista valjuja, mutta ehkä näistä jonkun käsityksen saa.

Reitti kulkee keskellä kuvaa, missä vuoret kohtaavat.

Onneksi oli kaide!

Viherneidonkieli, echium virescens.
Löysin netistä Kanarian kasvion suomeksi.