Aikataulu

"Koska ne lähtee eteenpäin?" Taitaa monella ollut tämä kysymys mielessä. Tässä tulee vastaus: elo-syykuussa. Muutimme aikataulua ja siihen on monta pientä syytä perhesuhteista terveyteen. Ei mitään vakavaa, mutta tarpeeksi muuttamaan suunnitelmaa niin, että vietämme Suomessa kesän. Lennämme Suomeen toukokuun puolivälissä ja palaamme veneelle elokuun alussa.

Aikataulun muutos ei vaikuta Patagoniaan saapumisen ajankohtaan, joka on edelleen joulukuu 2014. Viivytyksen suurin vaikutus on se, että vietämme (tai olemme jo viettäneet) enemmän aikaa Kanarialla kuin Brasiliassa. Etelä-Amerikan rannikon tutkimiseen jää vähemmän aikaa. Vallitsevien sääolosuhteiden kannalta viivytys on eduksi.
Atlantin yli Brasilian itärannikolle voi purjehtia minä vuodenaikana hyvänsä, mutta rannikolla eteneminen kohti etelää on parasta ajoittaa paikalliseen kevääseen ja kesään (syys–maaliskuu), jolloin vallitsevat tuulet ovat pohjoisia ja sataa vähemmän kuin talvella (huhti–elokuu).

Pitkä pysähdys on mielenkiintoinen juttu. Kun etenimme vauhdilla viime kesänä Skotlannissa ja Irlannissa, kaipasin pitkää, aikataulutonta pysähdystä. Juttelinkin Hanskille jo silloin, että jäädään Kanariansaarille pidemmäksi aikaa. Halusin mennä espanjankurssille ja elää kiireettä, ilman sään ja vuodenaikojen asettamia paineita. No nyt on vietetty täällä neljä kuukautta. Tekemistä on riittänyt, mukavassa tasapainossa työtä (veneen kunnostusta, kirjoittamista) ja vapaa-aikaa, kuten patikointia ja turistina olemista. Kielikurssillekin olen huomenna menossa.

Silti pysähdys saa kärsimättömäksi. Haluaisi jo eteenpäin. Varsinkin kun olemme tähän mennessä purjehtineet aika vähän, Norjasta 4000 mpk. Ei yhtään kunnon valtameriylitystä. Tunne voimistui, kun muut lähtivät, osa Karibialle, osa Kap Verdelle ja sieltä eteenpäin. Satamiin jäivät vain "eläkeläiset", veneet, jotka eivät juuri koskaan liiku. Joskus tekemiset tuntuvat turhanaikaisilta, pelkältä ajan täytteeltä. Silti tärkeää hommaa on jäljellä, muun muassa uuden laturin hankinta ja uusien akselisinkkien sukeltaminen paikoilleen. 

Tätä vuodatusta ei pidä ottaa liian vakavasti, elämä on edelleen hienoa ja pysähdys paikallaan. Tällä hetkellä iloitsen kesästä Suomessa, sillä edellisestä on viisi vuotta. Viimeksi 2009 olimme Suomen suvessa, tosin siitäkin kuukauden prätkäilemässä Euroopassa. Tai no, ehkä 2011 purjehduksen Selkämerelle voi laskea mukaan.

Viikonloppuna kävimme patikoimassa pienet lenkit. Kunto on tosi huono kuukauden tauon, ripulin ja flunssan jälkeen. Hienoja maisemia oli jälleen sekä Teiden kansallispuistossa että Orotovan laakson patikointireiteillä.

Jäätä Teiden kansallispuistossa.

Naavaa Orotovan laakson männyssä.

 

Tällä kertaa kauempana Teidestä. Kaldera on laaja ja siellä on useita reittejä.

Pilveen voi joutua keskellä tietä.
Pikkuauton saa vuokrattua vajaalla 30 eurolla/vrk.

Santa Cruzista pohjoiseen on Teresitan ranta.

Yö Teidellä

Espanjan korkein vuori (3718 m) sijaitsee Teneriffalla. Lähes huipulle (3555 m) pääsee koppihissillä, ja se meillä oli viikko sitten tähtäimessä, kun ajelimme vuokra-autolla ylös vuorelle. Tällä kertaa tie oli korkeanpaikankammoiselle suopea, koska alas ei nähnyt. Tie mutkitteli Orotevan laakson kauniissa kanarianmäntymetsässä.

Teiden huippua ympäröi iso kaldera, ja alueesta tehtiin vuonna 1954 kansallispuisto. Kalderassa maisema muuttui kerralla, olimme kuin toisella planeetalla. Täällä onkin kuvattu Apinoiden planeetta. Tuliperäinen ja karu maisema on kauniimpi kuin moni vastaava, sillä laavakiviä on useita värejä: mustaa, ruskeaa, punaista... Erikoisin on vaalea karkearakeinen hiekka.

Hanskin kanssa (tai perässä!) kulkeminen vuosien varrella on siedättänyt korkeanpaikankammoani, mutta olin silti tyytyväinen, kun päätimme jättää hissimatkan väliin. Oikeastaan tunsin enemmän ahtaanpaikankammoa katsoessani täyteen tungettua gondolia. Matka maksoi 25 euroa/nuppi, eikä ylhäällä päässyt jään ja lumen vuoksi kävelemään, polut oli suljettu. Päätimme tehdä parin tunnin patikoinnin alhaalla ja ihailla huippua kauempaa.

Reitti alkoi Parador-hotellin pihalta. Vuonna 1928 rakennettu pieni hotelli on retkeilymajan lisäksi ainoa yöpymispaikka kansallispuiston sisällä. Mikä oivallinen paikka viettää hääpäivää! Varsinkin extempore.

 

 

Patikoinnin, afterskin ja kylvyn jälkeen liityimme keski-ikäisten pariskuntien seuraan hotellin ruokasaliin, valkoisen pöytäliinan ääreen. Kolmen ruokalajin menussa (31 euroa) oli valinnanvaraa, ruoka oli maukasta ja sitä oli reilusti.

Afterski untuvatakki päällä.

Yöllä katselin kuutamossa loistavaa Teideä ja tähtitaivasta. Manta kellui 2,1 kilometriä alempana, missä ehkä satoi ja oli ainakin pilvistä. Me olimme pilvien yläpuolella hauraassa hapessa. Upeaa oli!

Santa Cruz de Tenerife

Olipa mukava vaihtaa maisemaa ja palata Santa Cruziin! Vaikka Mogán on rauhallinen ja aurinkoinen, aloimme todella kaivata vaihtelua.
Santa Cruzin satama oli lähes tyhjä, ainakin verrattuna marraskuun venemäärään. Saimme jälleen neloslaiturista paikan ja konttorista löytyi Manta-kansio, ei tarvinnut uudestaan näyttää passeja ja venetodistusta. Vastapäisellä laiturilla liehui Suomen lippu s/y Marimban perässä.

Teneriffan kaakkoiskulmassa olevassa Santa Cruzissa sataa usein iltapäivällä,
kun vuoret ovat kasanneet pilviä. Täällä on paljon vihreämpää kuin Gran Kanarialla.

Olimme yhden yön ankkurissa Abona-lahdella 20 mpk Santa Cruzista etelään. (Olikohan nimi nyt tuo, kirjoitan tätä marinan kuistilla, koska täällä ei edelleenkään netti toimi veneessä.) Hieman svelli keikutti, aamulla se laantui. Saunoimme ja minä pulahdin kaksi kertaa 18-asteiseen veteen. Hanskilla on flunssa ja hän jätti uimisen väliin. Tarkoitus oli sukeltaa akselisinkki paikoilleen, mutta miehen korvat olivat jo kuivalla maalla lukossa, joten sukeltaminen ei ollut järkevää.
Nautimme "luonnonsatamassa" olosta, vaikka ei paikka mikään kaunis ole: kallioranta, pieni hiekkapläntti, tuulimyllyjä, toisella puolella kerrostaloja ja taustalla pikitie.  Vedessä näkyi useita portugalinsotalaivoja, sekä ankkuripaikalla että matkalla Santa Cruziin. Sen lonkerot polttavat kipeästi. En tiennytkään, että näitä lämpimän veden eliöitä on täällä.

Portugalinsotalaiva (Physalia physalis) on yksi ihmiselle vaarallisimmista
polttiaiseläimistä. Sillä on kaasuseosta täynnä oleva kelluke, jonka avulla se "purjehtii". Kovassa aallokossa se tyhjentää uimakellukettaan, jolloin se painuu pinnan alle turvaan.Veden alla on pitkät, polttiaissoluja täynnä olevat lonkerot, joilla se saalistaa pieniä kaloja. Lisääntyminen tapahtuu
suvuttomasti eli silmikoitumalla. (Wikipedia.)

Luvassa oli navakkaa pohjoisen puoleista tuulta, joten iltapäivällä oli nostettava ankkuri ja suunnattava sataman suojaan. Illalla ja yöllä tuuli ja satoi. Se oli kodikasta! Niin sitä vaan turtuu jokapäiväiseen auringonpaisteeseen, että alkaa kaivata vaihtelua.

Huomenna vuokraamme auton ja ajamme Teidelle. Kun ei päästä Kellostapulin huipulle, niin jossain korkealla on juhlistettava hääpäivää. Tällä kertaa ilman suksia.

Ikkunaremppaa

Hanski tuli maanantai-iltana kotiin ja tänään hän jatkoi kattoikkunoiden tiivistämistä. Salongin ikkunoiden vuodon syyksi paljastui huonosti tiivistetty popniitin reikä. Ikkunat kannattaa kunnostaa täällä Mogánissa, jossa ei sada, toisin kuin Las Palmasissa. Olemme kylläkin seuraavaksi siirtymässä Teneriffalle, mutta viimeksi Santa Cruzissa tuli vettä usein. Varminta tehdä täällä aurinkokylässä.

Meidän piti olla Mogánissa pari viikkoa ja kohta on vierähtänyt kaksi kuukautta! Muuten on ollut mukavaa, mutta paikallaanolo alkaa kyllästyttää samoin kuin tämä eläkeläismökkisatama. Veneet eivät liiku, ne ovat vain eläkeläisten etelän asuntoja. Valtaosa on Norjasta, kakkosena tulee Saksa.
Venettä saa Espanjassa pitää vaikka kuinka kauan, kunhan miehistö poistuu puolen vuoden välein maasta. Tai vuodenkin voi olla, jos sen ajoittaa heinäkuun ja kesäkuun väliseen aikaan eli kahdelle kalenterivuodelle. Mutta harva täällä kesää viettää.

Mogán markkinapäivänä, jolloin satamassa on eniten turisteja.

Norskebryggan.

Saksalainen on viettänyt Kanarialla 20 vuotta.
TV-antennilla taitaa näkyä Saksan kanavat.

Torakkasodan tilanne: havaittu kaksi torakkaa, jotka saatiin kiinni ja laitettiin uimaan. Ostettu lisää aseita eli suihkutettavaa myrkkyä. Paikallistettu oletettu pesäke, joka on lämminvesivaraajan tietämillä. Siellähän on torakoiden kaipaamaa lämpöä.

Lämmöstä aasinsilta: täällä alkaa olla kevät. Tänä aamuna oli 17 astetta aiemman 15 sijaan. Päivisin on jo melkein kuuma. Kannella oleva mittari näytti tänään 33 C astetta, mutta aurinko porotti siihen suoraan. Vielä ei kuitenkaan tropiikkiasuja tarvita, farkuissa olen kulkenut edelleen.

Tänään kävimme Sirpan ja Harryn kanssa syömässä mehevät kanat paikallisessa kuppilassa, hinta 5,95 euroa, iso olut 3,25 euroa (ei mikään pohjahinta täällä). Huomenna Parkerit suuntaavat auton nokan kohti Suomea. Me lähdemme Teneriffalle perjantaina tai lauantaina jonkun ankkurilahden kautta. Hasta proxima!