Aaltoja

Pohjois-Euroopan myrsky näkyy täällä isoina aaltoina ja surffarit ovat innoissaan. Kävimme iltapäivällä viereisellä Carcaveloksen rannalla, joka on niemenkärjen takana eikä siten saanut isoimpia aaltoja.

Kuten kuvista näkee, ei juuri tuule. Aalto nousee tasaisesta merestä ja on syntynyt satojen merimailien päässä. Eipä olisi asiaa jollalla rantaan - eikä niihin länsirannikon satamiinkaan, jotka ovat matalan hiekkapankin takana. Aalto murtui myös kaukana rannasta paikassa, jossa on viisi metriä vettä.

Syksyn sää

Lokakuussa on ollut vain muutama hyvä sääikkuna Madeiralle. Seuraava näyttäisi aukeavan lauantain-sunnuntain paikkeilla. Pohdintaan antaa lisämausteensa pohjoisessa hurrikaanin voimakkuudella (65 solmua, 33 m/s) puhaltava tuuli, jonka kehitämä aallokko saavuttaa maanantain paikkeilla Portugalin rannikon. Merkitsevä aallonkorkeus matkalla Madeiralle olisi 4-5 m. Säätila on hieman epävakaa, Afrikan päällä on matala ja Azorien korkea vasta kehittymässä. Tuuli on navakkaa. Lähteäkö vaiko eikö lähteä ja koska lähteä - purjehtjan ikuiset kysymykset.
.

Kolmio ja kaksi viivaa: 65 solmua! Merkitsevä aallonkorkeus 13 metriä. (NOAA)

Ennuste maanantaille 28.10. Biskajalla paha keli.
Portugalin rannikolla aallonkorkeus 5-6 metriä. Yksittäinen aalto
voi olla kaksinkertainen. (NOAA)

Passageweatherin aaltoennuste pohjoisen hirmumyrskylle: 14 m.

Myrskyn kehittämät aallot kulkevat pitkälle. Espanjan ja
Portugalin pohjoisosassa 6-8 m, Biskajan ennuste 8-10 m.

Wave period (olisiko aaltojakso suomeksi?) sekunneissa.
Onkohan tummanpunainen 17-18 s surffareillekin liikaa,
heillä pitää mieluiten olla yli 9 sekunnin aallot (luin surffisivuilta).

Kaasupulloa täyttämässä

Kaasupullon täyttäminen ei ole Portugalissa helppoa. 11 kilon propaanipullomme riittää 4-5 kuukautta, joten täyttö tuli ajankohtaiseksi noin kuukausi sitten. Olimmekin tyytyväisiä, kun s/y Katariinan Ilkka kertoi, että suomalaisen pullon saa täytettyä Leixoesin/Porton lähellä olevalla Galpin kaasuasemalla. Olimme juuri siirtymässä Espanjasta Portugaliin. Sitten sää - tuo purjehtijan kaikkivaltias - puuttui asiaan. Päästelimme navakassa myötäisessä Leixoesin ohi, sillä huono keli oli tulossa ja Lissaboniin piti ehtiä. Järkeilimme, että pullon saa täytettyä muuallakin Portugalissa.

No kyllähän sen sai - Boliquiemessa, Algarven rannikolla, 267 kilometrin päässä Lissabonista. Tieto löytyi monen monituisen kyselyn ja tutkimisen jälkeen karavaanareiden nettisivuilta, kunhan vihdoin äkkäsimme etsiä sitä sieltä. Suomalaisella sivulla mainittiin vain kylä, englantilaiselta keskustelupalstalta löytyi ajo-ohje.

Olimme vuokranneet auton Teijon ja Nuun viimeisenä lomapäivänä (autonvuokra maksaa päivässä saman kuin taksi lentokentälle), ja lähdimme sillä perjantaina pitkin moottoritietä kohti Boliquiemea. Vasta kun 260 kilometrin jälkeen poistuimme baanalta, muistimme Portugalin tiemaksut. Porhalluksen hinta oli 20 euroa.

Kaasuasema löytyi helposti ja pullo oli nopeasti täytetty. Asiontikieli oli englanti ja heillä oli omat adapteritkin. Hinta: 16 euroa. Kokonaishinnaksi autonvuokrineen, tiemaksuineen ja bensakuluineen tuli kuitenkin lähemmäs 100 euroa! Täytyy paistaa ja keittää huolella ja harkiten. Toisaalta 20 euroa kuukaudessa ei enää kuulosta niin pahalta. Meillä on kaksi pulloa, ja kaasu riittää kesään 2014 saakka. Brasiliassa seuraava täyttötarina. Siihen liittyneekin sitten aihe "butaania propaanin sijaan".

Propaania letkusta pulloon. Vieressä vuoroaan odotti ruotsalainen karavaanari.

Ajo-ohje: N125-tietä kohti Boliquiemea, toinen risteys oikealle.
Tien varrella on pieniä GPL-kylttejä.
Osoite: Estrada Nacional 270, Boliquieme.
Puh. +351 289 360 767 (ja yllä kuvassa).

Kahvinkeittimen (merellä invertterillä) ja vedenkeittimen (vain maasähköllä) käyttö on pienentänyt kaasunkulutusta, samoin kamiinan hyödyntäminen alkumatkasta. Vaikka syömme harvoin ulkona ja käytämme usein uunia, ei toukokuun lopulla täytetty pullo ollut ihan tyhjä vieläkään. Kristiinan matkalla 11 kilon pullo kesti neljä kuukautta, sähkökeittimiä ei ollut käytössä. Kaasupullon täyttäminen ei tuon neljän vuoden aikana ollut koskaan ongelma. Jenkeissä jouduimme tosin ostamaan sikäläisen pullon, mutta olimme maassa niin kauan, että täytimme senkin usein.

Muutaman kilon Camping Gas (GampinGaz) pullon olisi saanut helposti, vaikka täältä Oeiraksen marinasta, mutta se ei ollut meille sopiva vaihtoehto, koska sinisiä pulloja ei saa Etelä-Amerikasta. Edelleenkään en vaihtaisi kaasua kerosiinilieteen (mm. Taylor), vaikka siitä ei olekaan omakohtaista kokemusta. (Muistui kyllä etsimisen aikana mieleen keskustelu kapun kaiman kanssa, hän puhui Taylorin puolesta, minä kaasun!)

Kun täysi kaasupullo oli takakontissa, vietimme loppupäivän turistina Vilamourassa ja ajoimme maisemaietä takaisin Oeirakseen. Lähtö Madeiralle on vasta lauantaina 26.10., joten koko automatjailun hinta ei mene kaasupullon piikkiin. Nähtiin vilaus Algarvea, jonne piti purjehtia, mutta se hylättiin sään vuoksi.

Marina Vilamoura reception pontoon. Valtava paikka. Ei meidän makuun.

Matkan varrella näimme paljon korkkipuita. Tässä kuoria.
Korkki on uusiutuva luonnonvara. Poks! Ja nyt valmistamaan paellaa. Kaasulla.

Sintra

Sintran linnat ja linnoitukset ovat yksi Lissabonin lähistön hienoimmista nähtävyyksistä. Kävimme siellä päivää ennen kuin Kapteeni Käpy isänsä kanssa lähti takaisin Suomeen. Linnat kiinnostavat Käpyä. Kun kysyin, mikä oli loman paras juttu, saivat linnat ykköspaikan hiekkarantojen ollessa heti perässä kakkosena.

Penan palatsi, Palacio de Pena. Kuninkaallisen perheen kesähuvila.

 

 

Linnan keittiön kupari mykisti. Olisipa edes yksi tuollainen pata tai pannu!

Kuninkaallinen kylpyhuone ammeineen ja vesiklosetteineen.
Putkimies huomasi, että putket puuttuvat.

Vastakkaisella kukkulalla on jäänteet arabien (maurien) rakentamasta linnoituksesta.
Sen rakentaminen aloitetettiin 800-luvulla.

 

Kapteeni Käpy

"Minä olen tämän laivan kapteeni", ilmoitti nelivuotias tullessaan Mantalle. Kapteenin ehdoilla ollaan eletty, on hienoa saada Teijo ja Nuu vieraaksi.

Ajoimme päiväksi Cascaisiin.

Leluja ei tarvita, kun veneessä on kaikkea mielenkiintoista.
Kapteeni Kävyllä on oma vinssauslaite.

Rannalla etsittiin rapuja ja kaloja.

Satamassa uiskentelee isoja meduusoja.

Kotona taas

Palasin eilen Mantalle. Suomen syksy oli juuri niin raikas ja kaunis kuin olin ajatellut. Nautin lehtipuiden väriloistosta ja kunnollisesta metsästä. Pitkistä, tuuheista kuusista lähtee tuulella ihan erilainen ääni kuin Espanjan pitkäneulaisista männyistä eukalyptuspuista puhumattakaan. Sieniä ei juurikaan löytynyt, mutta se ei ollut tällä kertaa tärkein syy mennä metsään. En olisi edes ottanut saalista mukaan veneelle, sillä kuivattuja tatteja, suppilovahveroita, kantarelleja ja torvisieniä on vielä hyvä varasto jäljellä.

Kymmenen päivän aikana ehdin tavata sukulaisia ja ystäviä sekä hoitaa asioita kohtuullisen rauhallisessa tahdissa. Sydän pompahti, kun ovikellon kilaus sai oven takana aikaan huutokuoron "Auli-mummi, Auli-mummi!" Heti kynnysmatolla selvitettiin 3- ja 4-vuotiaiden tärkeimmät kuulumiset, halausten jälkeen. Ohjelmaani mahtui lisäksi hauenuistelua (yksi tuli ja se syötiin), uimahallia eskarilaisen kanssa, tokaluokkalaisen läksyjen seurantaa sekä äidin seurassa lehtien lukua soffalla maaten ja suklaata syöden.

Kiersin Hanskin antaman ostoslistan kanssa venetarvikeliikkeissä, Honkkarissa ja Biltemassa. Rinkka painoi 19,7 kg ja sisälsi muutaman vaatekappaleen lisäksi ruisleipää, salmiakkia, 10 pokkaria kierrätyskeskuksesta, nippeleitä, hyttysverkkoja, silmätippoja 8 kuukaudeksi, sinappia, kaidetolpan, Fazerin suklaata ja Herbamare-suolaa. Kentillä (tulin Arlandan kautta) keräsin katseita, sillä kainalossa oli Jaskan tekemä tuuliperäsimen lapa, metri kertaa 20 cm. Kukaan ei kysynyt ääneen mikä se on, vaikka kysymys suorastaan huuteli ihmisten ilmeissä. Yhdellä nuorella naisella oli myöskin lauta mukana, tosin siinä oli pyörät. Kysyin oliko hän menossa johonkin tapahtumaan, sillä Lissabonin kulmikkailla kiveyksillä skeittaaminen ei ehkä ole kaikkein jouhevin tapa liikkua. Tyttö oli menossa lautailemaan veden päälle, Penicheen, jossa olimme tullessa nähneet toistakymmentä suomalaista surffaajaa. Penichessä on kuulemma Portugalin parhaat aallot.

En tullut ottaneeksi kuvia Suomen syksystä, mutta tehän tiedätte minkälainen se on parhaimmillaan. Poissa ollessani Portugalin sää oli muuttunut, tuuli kääntynyt pohjoiseen ja kaikki veneet lähteneet eteenpäin. Hanskilla oli muutamana päivänä seuranaan kaverinsa Svenkka, joten hänkin sai olla vihdoin turistina. Svenkan mukana Suomesta tuli meille kiukaan vastus (varalle), neljä potkurin sinkkiä, kirjoja ja lehtiä. Kuljetusapu oli tarpeen, kiitos!

Hanski kävi s/y Homelessin Jonnun ja Mikon kanssa Lidlissä - autolla.

Sukulaisten ja ystävien tapaaminen ei jää tähän, päin vastoin, nyt se vasta alkaa. Huomenna Hanskin poika ja pojanpoika (se toinen oven takana huudellut :-) tulevat neljäksi päiväksi meille. Sitten suuntaamme Madeiralle, jossa on kavereita lomalla. Sieltä Teneriffalle tapaamaan lomailevaa ystävääni. Kohta onkin joulu, jolloin alkaa kolmen viikon sukulaistreffit Lanzarotella (Bamse-hotelli :-). Sen jälkeen kiireen vilkkaa Gran Kanarialle, jossa joukko sindbadilaisia Saunaseuran jäseniä lomailee ja odottaa arvatenkin saunakutsua. Saattaa olla, että saamme vielä sukulaislikasta kuukaudeksi miehistön täydennystä Kanarialle.

Vaikka Suomen syksy on ihana, ei siellä grillata ulkona - sen me teemme tänään täällä.

Siipikalvo

Yksi syy Suomeen tulolleni oli tarve käydä silmälääkärillä. Oikean silmäni nurkkaan oli vähitellen muodostunut kirkkaanvalkoinen pallura ja verisuonet näkyivät selvästi. Silmä ei kutissut eikä ollut kipeä, mutta muutos huolestutti. La Coruñassa kävin terveyskeskuksessa ja sain lisäksi meilitse valokuvan perusteella diagnoosin Suomesta. Maanantaina silmälääkäri sitten vahvisti diagnoosin: siipikalvo (pterygium).

Kolmas syyskuuta. Kasvu on onneksi pysähtynyt juuri iiriksen reunaan.

Siipikalvon nimi tulee kasvannaisen siipimäisestä muodosta. Kasvannainen on sidekalvoa eli samaa, mitä on silmän "valkuaisessa". Siipikalvo on periaatteessa vaaraton, mutta jos se kasvaa sarveiskalvon (iiriksen) päälle ja alkaa haitata näköä, on leikkaus − kuoriminen − paikallaan. Siipikalvo kasvaa helposti takaisin, joten kuorimisen sijaan on yritettävä estää sen laajeneminen.

Siipikalvon aiheuttajia ovat UV-säteily ja kuivuus. Terveyskirjaston sanoin: "Pitkäaikainen vuosia kestävä työskentely pölyisissä ja kuivissa olosuhteissa lisää riskiä saada siipikalvo. Runsas ultraviolettisäteilylle altistuminen lisää myös siipikalvon esiintymistä."
UV-säteilylle olen altistunut normaalia enemmän ainakin purjehdusten aikana ja ehkä joku entisen elämäni toimistoista oli pölyinen, kuivia ne ainakin olivat.
Sain jo heti La Coruñassa ohjeet käyttää aurinkolaseja ja kosteuttavia silmätippoja. Vaikka siipikalvo ei katoa kun se on kerran muodostunut, minulle kävi onneksi niin. Silmänurkka ei enää punoita ja pallura on kadonnut. Jäljellä on litteä siipi. Tai useampi, sillä lääkäri havaitsi kummankin silmän sisä- ja ulkonurkassa kasvannaisia.

Auringon ultraviolettisäteily on haitallista; sillähän voi vaikka desinfioida vettä eli tappaa baketeereja. Ihosyövän vaara tiedostetaan ehkä parhaiten, mutta UV-säteily voi aiheuttaa myös harmaakaihia.

Otsonikerros ja paksu pilvikerros vaimentavat säteilyä. UV-säteilyn määrä ilmoitetaan indeksillä välillä 0−20. Tropiikissa eletään yli kympissä läpi vuoden, Suomessa ei talvella ole säteilyä lähes ollenkaan. Portugalissa indeksi on nyt noin kuuden paikkeilla. Korkein UV-arvo (20) on mitattu Andeilla Argentiinassa. Ei parane tehdä vuoristoretkeä Argentiinassa.

Minun silmäni ärtyivät alkumatkasta, Norjassa ja Irlannissa, jossa oli pilvistä melkein koko ajan. Sen vuoksi en käyttänyt aurinkolaseja. Olisi ollut syytä suojata silmät pilvistä huolimatta.

Ilmatieteen laitoksella on hyvä UV-indeksikartta.

26. elokuuta näytti tältä, nyt paremmalta. Mutta haitta on elinikäinen, ja
aurinkolaseja on syytä pitää pilviselläkin säällä.

 

Sarema kiertänyt pallon

Sareman (Eastwind 45) vanavesi leikkasi oman jälkensä eilen Beringinmerellä, joten Riitta, Pekka ja Latte ovat kiertäneet maapallon (ja pohjoisnavan) Alaskasta Alaskaan. Onnittelut!

Tieto tuli meilitse, ja pian blogistakin löytynee tarinaa.