Saariston sokkeloissa

Saimme suurimalle osalle 70 merimailin matkaa hyvän laitamyötäisen. Olimme jättäneet Röstin ja Lofootit kahden yön vierailun jälkeen ja suuntasimme Bodön eteläpuolelle, laajalle saaristoalueelle. Siellä oli kyläsatamia ja ankkuripaikkoja yllin kyllin.

Plotterista on helppo havainnollistaa reittiämme Lofooteilla. Moskenes-saarella
pysähdyspaikka oli Sörvågen,Flakstad-saarella Nusfjorden ja ankkurilahti.

Siihen tuuli sitten loppuikin, viime päivät ovat olleet lähes tai aivan tyyniä. Jäimme tyynen sään ja hienon ankkurilahden vuoksi kahdeksi yöksi Hjaertöyan saarelle, joka on aivan ison Dönna-saaren eteläpuolella. Matka saarelle oli mutkikas, ja päivän lopuksi saatoimme todeta edenneemme 48 nm, mutta olevamme vain 20 nm päässä edellisestä paikasta. Saaristo oli nimittäin paljon sokkeloisempi kuin miltä se ensi silmäyksellä näytti, ja navigointi plotterikartasta oli vaikeaa. Kun katsoi skaalalla, josta pystyi käsittämään mihin oli menossa, ei nähnyt yksityiskohtia, ja yksityiskohtaisessa kartassa sekosi paikasta. Merkittyjä reittejä kyllä oli, mutta osa kulki matalien siltojen tai sähkölinjojen ali. Meillä on Norjasta vain ison skaalan paperikartat, jotka sopivat suunnitteluun. Olisi ollut syytä ostaa tai lainata veneilykartat (Båtsportskart), mutta se oli yksi asioista, joka jäi tekemättä lähtöhässäkässä. Olen aina painottanut paperikarttojen turvallisuutta ja nyt olimme itse ilman käyttökelpoista karttaa - jos plotteri simahtaisi sokkeloisessa saaristossa, tuskin labyrintistä löytäisi ulos ilman pohjakosketusta. Täällä oli kareja ja matalikkoja, ja paljon.

Tuli tehtyä ylimääräinen lenkki kunnollisen kartan puuttuessa.
Mutta määränpää oli sen arvoinen: Sydänsaari, Hjärtöya, oli
täydellinen ankkuripaikka: suojainen, yksinäinen, kaunis ja rauhallinen.

Kävelimme saarella, jossa on opastaulun mukaan joskus asunut viikinkejä. Arvio ajankohdasta oli aika laaja: 500-1000 -luvulla. Saarelta on löydetty pari viikinkihautaa. Myöhemmin siellä asui talonpoikaisperheitä, joilla oli karjaa. Viimeinen perhe muutti pois 1950-luvulla.
Vaikka saari näytti mereltä katsoen hyvin karulta, löytyi kallioiden keskeltä useita isoja niittyjä. Näimme viisi lammasta, joilla oli todelliset herkkupäivät.

Hjärtöyan ankkurilahti. Syvyys 12 m.

Kallioiden keskeltä löytyi useita niittyjä ja pieniä lehtipuumetsiköitä.

Lintubongauksiin lukeutui lokkien, kuovien, meriharakoiden ja joidenkin tuntemattomien sukeltajien lisäksi merikotka. Tai oikeastaan kaksi, ilmeisesti aikuinen (tumma) ja nuorukainen (vaaleampi). Korjaus: luin vasta myöhemmin lintukirjasta, että nuori on tumma ja täyskavuinen vaalea.

Muutama merikotka-kuva lisää löytyy lasten blogista Mantan merimatka.

Toisena iltana lämmitimme saunan ja kävimme heittämässä vihdoin Atlantin talviturkit, perusteellisesti kolme kertaa. Vesi oli 12-asteista.

Paikoin kalliolla oli läjittäin simpukoiden ja merisiilin kuoria - linnut olivat pitäneet kekkereitä. Siispä oli mahdollisuus löytää vesirajasta sinisimpukoita - ja niin niitä alavedellä löytyikin. Höyrytimme simpukat ja Hanski pisteli niitä vielä lämpiminä poskeensa. Yhdestä löytyi helmi! Pienenpieni, mutta helmi sittenkin.

Sinisimpukasta löytynyt helmi.

Hjärtöyalta moottoroimme 30 merimailin matkan Brönnöysundiin, jossa oli kätevästi iso ruokakauppa sataman vieressä. Sekä hieman nopeampi gsm-datayhteys. Wlaniakin etsin, mutta kaikki olivat salasanan takana. Huomenna jatketaan moottorointia, sillä tuulesta ei näytä olevan tietoa.

Syv systrar eli seitsemän sisarusta. Ei hassumpi näköala veneestä Hjärtöyalla.