Beaglen kanavan itäosa

Viikko vierähti Puerto Williamsissa ensin tekemisien (mm. polttoaineen osto), sitten sään vuoksi. Keskiviikkoiltana tuuli tyyntyi kahden matalapaineen välissä ja pääsimme moottorikryssimään 30 merimailia Ushuaiaan. Olimme perillä klo 22 ja pyysin VHF-ilmoittautumisen yhteydessä prefecturalta lupaa tulla hoitamaan muodollisuudet vasta aamulla - ei onnistunut. Kävelimme 20 minuutin matkan kaupungin halki (ensimmäisen kerran näin myöhään kaupungilla!) ja odotimme toimistossa puoli tuntia, kunnes virkailija tuli sanomaan, että tulkaa aamulla uudestaan. Tulipa tehtyä iltakävely.

Tällä kertaa olemme Club Nauticon laiturissa. Nimi viittaa seuraan, jota ei kuitenkaan enää ole, koska sen rakennukset jäivät joku vuosi sitten rakennetun tien alle. Jäljellä on n. 50 metriä pitkä puulaituri, jonka ulommaisessa päässä on tarpeeksi syvää (2 m alavedellä) yhdelle köliveneelle, tällä hetkellä meille. Tietä rakennettaessa maata valui mereen ja suurin osa laiturin viertä on matalaa vettä ja siis käyttökelvotonta. Pari nostokölivenettä sentään on edessämme. Tarjolla on sähköä, vettä ja wlan, mutta ei suihkua. Pidin enemmän AFASyNistä, mutta sen laituri oli saapuessamme täynnä isoja charterveneitä.

Olemme siivonneet varastoksi muuttunutta keulahyttiä asuttavaan kuntoon Päivin tuloa varten, suunnitelleet kahden viikon ohjelmaa ja hieman täydentäneet varastoja. Ostimme tänään lihakaupasta lampaanviulun. Kaupat marketteja lukuun ottamatta ovat sunnuntaisin kiinni, mutta lihakaupassa kävi kuhina. Sunnuntai on grillauspäivä. Tänään on myös vaalipäivä: Argentiinalle valitaan uusi presidentti.

Ushuaiasta ei ole uusia valokuvia, mutta tässä sekalainen kooste Beaglen kanavan itäosan reissulta. Aiomme Päivin kanssa purjehtia niin ikään itään, mutta Argentiinan puolella. Se on meille uutta aluetta.

Pictonsaaren kontrolliasema (eli alcamar) on rakennettu 2012.
Helikopteri vei polttoainetta saaren toisella puolella olevaan sotilasleiriin.

Jokaisella kontrolliasemalla asuu perhe vuoden kerrallaan. Vuosi lähenee
loppuaan, sillä vaihtoaika on marraskuun lopulla. Pictonin perhe
kutsui meidät kahville ja juttua riitti pari tuntia. Perhe on viihtynyt hyvin,
osaksi ehkä modernin, tilavan ja hyvinvarustetun asunnon ansiosta. Heillä
oli TV, puhelin ja sähköposti, mutta ei nettiä. Kahden kuukauden välein tuli tarviketäydennystä.

Pictonilla ei voi kävellä, sillä saarella on edelleen miinoja 1970-luvulta, jolloin Argentiina uhkasi
valloittaa saaret itselleen.  Jostain syystä miinojen tarkka sijainti ei ole tiedossa, joten käynnissä
oleva etsintä ja eliminointi on hidasta. Vastapäätä oleva pieni Isla Gardiner on turvallinen.
Se on saanut nimensä Allen Gardinerin mukaan. Hän menehtyi  vuonna 1851 ystävineen Puerto Españolissa,
Beaglen kanavan pohjoisrannalla, jonne miehet olivat paenneet Pictonin vihamielisiä intiaaneja.

Saimme taas ostaa kalastajilta kuningasrapujen jalkoja. Tällä kertaa hinnaksi sovittiin hedelmiä ja olutta,
kaupanpäälle miehet pyysivät vielä viiniä. Tyyriimpää kuin viimeksi, mutta herkullista.

Vuonna 1988 uskonnollisen seuran Logos-laiva ajoi karille heti, kun luotsi oli lähtenyt.

Järkytyimme, kun nousimme kukkulan yli ja näimme Punta Eugenian tuulen puoleisen rannan.
Muovia monessa muodossa.... se ei katoa koskaan.

Merimetsojen kerrostalo.

Magellanin tikka. Tämä on naaras, koiraalla on punainen pää.

Kalastajien pesupaikka Margarita-lahdessa. Joesta tuli putki tynnyriin, jonka alle
sai tulet. Kopissa oli suihku.

Oikea cowboy eli huaso! Hän keräsi vapaana juosseet lehmät koirien avulla.

Takaisin Puerto Williamsissa

Kolme viikkoa vierähti Hornin reissulla. Palasimme tänään 12-15 m/s puhaltavassa luoteistuulessa netin ääreen. Kävimme viime viikonloppuna Pictonin saarella, josta palasimme takaisin "meidän" lahteen, suojaiseen ja viehättävään paikkaan kolmen tunnin purjehduksen päässä Williamsista. Toissapäivänä näimme pieniä pääskysiä, kesä tulee tännekin!

 Olen lisäänyt kuvia kahteen edelliseen päivitykseen.

Myrskyn jälkeen

Kun maanantaiaamuna katsoin ulos ikkunasta, lumi lensi ilmassa vaakasuoraan. Tuuli ulvoi rikissä ja puuskat heiluttivat Mantaa, vaikka olimme pienessä poukamassa. Lähes satametriset kiinnitysköydet eivät sentään jaksaneet nousta ylös vedestä – kuin vasta iltapäivällä, jolloin tuuli yltyi entisestään. Myrsky ei meitä yllättänyt, se oli kuultu VHF-sääennusteessa ja nähty grib-kartassa, jonka otimme satelliittipuhelimella päivittäin. Tälle alueelle luvattiin 30-40 solmua (15-20 m/s) ja 50 solmun (25 m/s) puuskat päälle. Vaikka eteläinen tuuli kymentää ilmaa, en ollut osannut odottaa lunta, räntää ja rakeita, olihan nyt pohjoisen touko-kesäkuuta vastaava ajankohta. Seuraavana päivänä lunta oli maassa 10 cm. Eipä olisi nyt menemistä Hornin ympäri.

Tänään torstaina viikon yhtäsoittoa kovaa puhaltanut kova tuuli alkoi vihdoin tyyntyä. Eilen taivas jo kirkastui, mutta etelätuuli nostatti vielä vaahtopäitä Beaglen kanavassa. Sekä Ushuaian että Puerto Williamsin satamat olivat eilen edelleen suljettuja pienveneliikenteeltä (embarcaciones menores), johon luetaan myös parikymmentämetriset Antarktiksella käyvät charter-veneet. Yksi nimittäin joutui kääntymään takaisin yrittäessään päästä jo lähtemään Ushuaiasta. Emme tiedä, onko satama suljettu myös sisään pyrkiviltä, tuskin sentään. Tuuliraja lähtemiselle on 25 solmua.
Tällaista kuulee VHF:n kautta. On hauska seurata liikennettä, kun itse on yksinäisessä lahdessa. Tänään radioliikenne on ollut vilkasta, satamat ovat auki ja alukset liikkeellä. Ainakin muutama vene suuntasi Falklandsaarille.

Olemme käyneet maissa kävelemässä lukuun ottamatta kahta myrskypäivää. Lumi suli yhtä nopeasti kun tuli, ja eilinen aurinkoinen ilma oli oivallinen nuotion tekoon. Ensin paistoimme makkarat, sitten poltimme kahden viikon aikana kertyneet palavat roskat. Täksi illaksi olemme suunnitelleet peräti lihan grillausta rannalla.

Ranta on nurmikentän sekä kaatuneiden puiden ja oksien peittämää. Aurinko saa voikukat avaamaan terälehtensä, calafate ja orapihlaja kukkivat. Rantakaistale tarjoaa syötävää hanhille, meriharakoille, lokeille, haikaroille ja pikkulinnuille, merimetso kalastelee lahdella ja välillä saaren yllä lentelee pieni haukka. Yksi hanhinaaras on pysynyt lumisateessakin tiiviisti muniensa päällä. Lehmät pitävät ruohon lyhyenä ja niiden tallaamia polkuja pääsee myös saaren sisäosiin, muuten maasto on aika läpikulkematonta ryteikköä ja tiheikköä. Lehmät ovat täällä arempia kuin Puerto Williamsin kulmilla, ne pötkivät pakoon heti kun ilmestymme näkyviin. Hevosia emme ole nähneet, mutta yhtenä iltana Hanski huomasi rannalla neljä ruskeaa sikaa. Alkuperästä tai villiydestä ei ole tietoa. Aika pitkäkarvaisilta ja jänteviltä näyttivät. Niitä ei ole sen koommin näkynyt.

Eniten eläinohjelmaa ovat tarjonneet lahdella olevat "höyryankat" (engl. steamer duck, lat. tachyeres pteneres), jotka käyvät reviiritaistelua. Olen ennenkin ihaillut harmaita, kookkaita vesilintuja, joilla on kirkkaan oranssinkeltainen nokka, mutta ihmetellyt englanninkielisen nimen alkuperää. Täällä se selvisi: lentokyvytön lintu vispaa siivillään vauhtia veden pinnalla ja etenee kuin siipiratasalus. Ja pääsee todella kovaan vauhtiin! Mantan lähistöllä on yksinäinen ankka, ilmeisesti uros, jota toinen ankka jahtaa. Vällillä kisaan liittyy pariskunta lahden toiselta reunalta. Ne höyryävät kohti uhria, joka joko antautuu tappeluun tai vispaa itsensä pakoon. Yksinäisellä jahtaajalla on toinen taktiikka: se ui aivan matalana tai sukeltaa ja yrittää tällä tavoin yllättää. Se onnistuikin muutaman kerran puraisemaan räpylästä ennen kuin uhri hokasi kavuta kelppikasan päälle turvaan vedenalaisilta iskuilta. Tappelun ja höyryämisen lisäksi voimia näytetään nostamalla pyrstö korkealle vedestä ja kurkottamalla kaulaa. Tänään on ollut hiljaisempi päivä, ehkä rajat on nyt piirretty lahden veteen. Eilen näytti siltä, että meidän kiinnitysköytemme toimivat jonkinlaisina rajapyykkeinä.

Lintu on suomeksi isoviuhtoja, osuvaa!

Huomenna tai ylihuomenna aiomme purjehtia Pictonin saarelle, joka sijaitsee 20 merimailia itään. Vaikka VHF:stä olemme kuulleet, että Micalvin satamassa alkaa olla tilaa, vietämme mieluummin aikaa saaristossa kuin satamassa.

Meihin saa yhteyttä satelliittipuhelimella. Yksinkertaisinta ja nopeinta on lähettää viesti netin kautta, se tulee suoraan puhelimen näyttöön. Laita oma meiliosoitteesi lomakkeeseen, muuten emme voi vastata.
www.messaging.iridium.com
puhelinnumero +8816 414 00123