Aamulla alkoi viimeinen lento-osuus, 3000 km Santiagosta Punta Arenasiin Puerto Monttin kautta. Sää oli sumuinen, kun 4,5 tunnin kuluttua lähestyimme kenttää. Näin ikkunapaikaltani maata: lumilaikkuista puutonta aroa ja joen. Yhtäkkiä kone vetäisi nokan ylös ja nousimme pilviin. Laskeutuminen epäonnistui heikon näkyvyyden vuoksi. Ehdin miettiä Puerto Monttissa tankatun polttoaineen riittävyyttä. Sitten kone alkoi laskeutua uudestaan. Tällä kertaa alla oli vaahtopäinen meri kunnes kenttä tuli näkyviin. Lentokone pomppi ja heilui, pelkäsin ja puristin Hanskin kättä. Pääsimme alas ja kaikki taputtivat. Onneksi se oli viimeinen lento-osuus ja edessä on vain merimatka. Sitä ei sumu estä.
Fernando Magalhãesin patsas ja Hanski. |
Punta Arenasissa ihmiset kulkivat tihkusateessa pipot päässä, niskat kyyryssä. Merimuseo oli kiinni ja kävimme kiinnostavamman puutteessa muistojen museossa, Museo de Recuerdossa. Se on ulkoilma-alue täynnä höyrykulkuneuvoja ja vanhoja taloja. Muuten aika on mennyt lähes kokonaan ostoksilla ja niitä suunnitellessa, sillä Puerto Williamsin tarjonnan tuntien hankimme täältä ruokaa. Luulimme jo löytäneemme kelvollista suodatinkahvia, mutta pikkupaketin makutesti paljasti argentiinalaisen, sokerin kanssa paahdetun kahvin kelvottomaksi. On tyydyttävä pikakahviin. Ostimme myös makuupussit ja vedenpitävän, ison repun. Punta Arenasissa on paljon ulkoiluvarusteliikkeitä sekä verovapaa-alue, jossa hinnat ovat hieman tavallista edullisempia. Alueella saa vapaasti liikkua ja tehdä ostoksia, ei tarvitse olla ulkomaalainen.
Olemme myös nauttineet kaupungin kahvila- ja ravintolatarjonnasta. Sitä ei Puerto Williamsissa ole tarjolla.
Kamera ei ole ollut mukana, mutta muutama näpsäys tuli otettua. Nyt syömään viimeinen kunnon ravintolaillallinen vähään aikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti