Matkalla

Pariisin kentällä odottamassa Santiagon koneen lähtöä. Hieno kesä Suomessa takana. Nyt on aika palata vene-elämän arkeen - ja talveen: Puerto Williamsissa on lunta ja pakkasta. Olemme perillä viikon kuluttua.

Kirjoitan tätä uudella tabletilla, joka ostettiin lähinnä kirjojen lukemiseen. Katsotaan, saanko mukaan kuvan.

VÄLIETAPPI
Santiago, lentokenttähotelli sunnuntaina 23.8.
Kiitos kommenteista! Oli mukava huomata, että pitkästä tauosta huolimatta blogilla on seuraajia.
14,5 tunnin lento Pariisista Santiago de Chileen sujui yllättävän kivuttomasti. Istuimme jumbon viimeisellä penkkirivillä, jossa oli tavanomaisen kolmen istuimen sijaan vain meidän kaksi paikkaa, joten jaloittelemaan pääsi vaivatta. Istuimet olivat hitusen selkäystävällisemmät tässä AirFrancen koneessa kuin KLM:llä, mutta leffatarjonta ja ruutu surkeat. Olimme jo etukäteen jännittäneet maahantuloa: ei paluulippua, laukut täynnä erilaisia varaosia ja elektroniikkaa (mm. satelliittipuhelimen ulkoinen antenni, wlan-antenni, patterivaihdossa ollut epirb jne). Esimerkiksi osiin purettu ulosvetäjä ja akselin kumilaakeri saattavat näyttää läpivalaisussa aika oudoilta turistitavaroilta. Tällä kertaa PDI:n agentti ei ollut kiinnostunut meistä, vaan 90 päivän oleskeluleima läjähti passiin ilman kysymyksiä. Sitten tullijonoon viiden, yhteensä 60 kg painavan kollin kanssa. Jokainen laukku ja reppu läpivalaistiin, mutta mitään ei tarvinnut ruveta aukomaan, mitä tapahtui aika monen kohdalla - mm. juuri edellämme. Niin kuivatut suppilovahverot, kantarellit, mansikat kuin akselilaakeritkin ovat nyt onnellisesti maassa. Huomenna viimeinen lento ja laukkujen tarkistukset. Lennämme Punta Arenasiin. Suoraan ei pääse, vaan välilasku on Puerto Monttissa. Lentoaika 4,5 tuntia.

Todellakin matkaamme talveen, hieman ristiriitaisin tuntemuksin. Pidän talvesta ja olen jo ehtinyt surkutella sen puutetta, mikäli seuraamme jatkuvasti kesää pallonpuoliskolta toiselle. Olisi hauskaa päästä hiihtämään. Toisaalta ajatus lumen peittämästä, kylmästä ja kosteasta veneestä ei houkuttele. Kestää aika monta päivää saada nurkat lämpenemään. Lisäksi sataman johtovesi on pakkasen vuoksi suljettu. Saamme veneen vesitankit kyllä täytettyä, mutta Micalvin suihku tuskin on toiminnassa. Kohta tiedämme, palasimmeko liian aikaisin. Purin juuri matkalaukusta pitkät kalsarit, pipot ja hanskat. Punta Arenasissa näyttää olevan +3 C astetta.

Micalvi toukokuussa 2015. Kuva Jill Dickin Schinas.