Purjehtijaplaketti

Matkapurjehdusjärjestö Merikarhut on antanut meille Purjehtijaplaketin "merkittävistä matkapurjehduksista maailman merillä sekä niitten ansiokkaista kertomuksista ja kirjoituksista". Tuntuu hyvältä saada tunnustusta kirjoitustyöstä, ja osansa on varmasti ollut myös esityksillä ja luennoilla, joita olemme yhdessä pitäneet.

Purjehtijaplaketti on Merikarhujen lukuisista tunnustuksista ainoa, joka voidaan antaa myös järjestöön kuulumattomalle. Sääntöjen mukaan se "annetaan ensisijaisesti merkittävästä pitkänmatkan purjehduksesta, menestyksellisestä osanotosta merikilpapurjehdukseen, urheilupurjehtijalle hengenpelastuksesta merellä tai henkilökohtaisesta suorituksesta merionnettomuuden sattuessa. Tämän plaketin arvon säilyttämiseksi on suorituksen oltava todella huomattava."

Purjehtijaplaketteja on jaettu vuodesta 1961 lähtien, ja me saimme plaketin numero 29 – niitä ei siis ole jaettu joka vuosi. Edellinen annettiin vuonna 2010 sindbadilaisille ystävillemme Teijo ja Eija Sormuselle meripelastuksesta. Muita tuttuja plaketilla palkittuja ovat Pertti Duncker (s/y Merivuokko), Kari Myyrinmaa (s/y Dike / Numbawan), Pehr Sandström (s/y Cabane III) sekä Timo ja Leena Hopeavuo (s/y Tinja). Käsittääkseni Merikarhuihin kuulumattomia yksityisiä saajia on meidän lisäksemme vain Duncker. Sindbadiin on tullut yhteensä neljä plakettia, mainittujen lisäksi Kerttu ja Klaus Juvalle (s/y Aura).

Tunnustus tuli yllätyksenä ja olemme ylpeitä kuulumisestamme arvostettuun matkapurjehtijajoukkoon. Kiitos karhuille!

Kommodori Perttu Saarela ojensi plaketin Merikarhujen toimistossa.

Purjehtijaplaketteja on myönnetty vuodesta 1961 yhteensä 29 kappaletta.

Kesäloma

Huomenna 14.5. lennämme Suomeen ja palaamme veneelle heinäkuun lopulla. Odotan kesälomaa kuin koululainen koulun loppumista. Tauko vene-elämästä tekee hyvää, mutta kaikista eniten iloitsen ajasta läheisten kanssa. Edessä on Lapinmatka äitini ja 8-vuotiaan veljenpojan kanssa. Hyvissä ajoin sain meilin, jossa 8-vuotias oli päättänyt, että patikoimme Olokselta Ylläkselle. Kysymys kuului, onko minulla teltta ja trangia. Teemme patikkaretken, hänen ensimmäisensä, mutta hieman lyhyempänä versiona, autiotuvissa yöpyen. Sitä ennen käymme Kotkassa 24.5. matkapurjehtijoiden tapaamisessa. Vellamossa lauantaina klo 12 alkava tilaisuus on kaikille avoin, ja ohjelma löytyy mm. valtameripurjehtijoiden sivulta. Seuraavalla viikolla Hanski lähtee purjehtimaan kaverin venettä Kööpenhaminasta Helsinkiin. Edessä on mökkeilyä järven rannalla Padasjoella sekä Hanskin laajan suvun sukutapaaminen. Ja kaikkea muuta kivaa!

Kuulemisisiin heinäkuussa! Hyvää kesää kaikille!

Jonna ja Timo muuttavat Mantaan poissaolomme ajaksi.

Dieselkoe ja polttoaineen kierrätys

Tammikuun lopulla laitoimme viiteen purkkiin dieseliä, biosidiä ja vettä seuraavasti:

1. puhdasta polttoainetta
2. polttoainetta ja vettä
3. polttoainetta, vettä ja biosidiä
4. uutta ja vanhaa polttoainetta sekä vettä ja biosidiä
5. uutta ja vanhaa polttoainetta sekä vettä.

Kuukaudessa kaikkiin muihin paitsi ykköspurkkiin muodostui kasvustoa. Sen jälkeen purkeissa ei ole juuri tapahtunut muutosta. Lasipurkki ei taida vastata tankkiolosuhteita. Taidetaan päättää tämä koe tähän kolmen kuukauden aikajaksoon. Tässä kuvat:

Vesi erottuu, mutta kasvustoa ei ole.

Kuin edellä, mutta lisäksi biosidiä.

Vanha löpö + vesi + biosidi.

Vanha löpö + vesi.

Venettä tankatessa olemme lisänneet joukkoon biosidiä. Suodattimet ovat olleet puhtaat ja diesel normaalin väristä. Koska kuollutta mikrobihyytelöä kuitenkin kertynee tankin pohjalle, Hanski asensi yksinkertaisen kierrätysjärjestelmän. Hän osti matalatehoisen (vie vähän sähköä), edullisen pumpun ja asensi sen imemään tankin alimmasta kohtaa. Polttoaine kiertää vedenerottimen ja suodattimen läpi ja palaa tankkiin puhdistuneena.

Suodatin, letkut, pummpu muovipussissa.

Pumppu ja suodatin jouduttiin ahtamaan pieneen tilaan.

Toukokuun ensimmäinen

Suomeen lähdön lähestyminen on tiivistänyt tahtia. Kumma miten tekemätöntä riittää, vaikka aikaa on ollut kuukausitolkulla. Ei puhettakaan autonvuokrauksesta tai patikoinnista, joka päivälle riittää töitä. Pelastuslautta vietiin huoltoon ja uusi laturi saapui perille. Sovimme, että olemme mukana kun lautta avataan ja tarkistetaan. Ajankohta on muuttunut päivittäin. Ehkä maanantaina. Muuten meillä ei ole valittamista asioiden hoitumisesta, kaikki on aina tehty kuten sovittu.

Vappupäivänä pidimme vapaata ja ajoimme jo aamusta marinan vieressä olevalle ankkurialueelle. Sitä ei näin kesällä saa käyttää, mutta aika ajoin joku viipyy päivän tai yön. Syy lienee edessä oleva uimaranta: ei ole kovin hygieenistä, jos lahdella  lilluu kymmeniä veneitä vakituisesti. Mitään septityhjennystähän ei ole eikä suurimmalla osalla septitankkejakaan. Talvella (lokakuusta maaliskuun loppuun) veneitä on paljon, osa poijuissa.

Jonna ja Timo tulivat kumiveneellä kylään ja toivat lounasherkkuja. Sen jälkeen saunoimme oikein kunnolla. Oli ihana päästä uimaan, 20-asteinen vesi viilensi sopivasti. Illalliseksi grillasimme lautasen kokoiset pihvit, lisukkeena herkkusieniä ja salaattia. Ja tietysti punaviiniä, viimeinen Portugalista ostettu laatikko. Mukava aloitus toukokuulle!

Vieraat toivat myös kaasua, huomaavaista!

Hyvä päästä välillä laiturista pois.