En ollut Suomessa ehtinyt ajatella siirtymistä takaisin tähän elämään, sillä äitini sairastui ja hiipui kuukauden kuluessa elämänvoimaisesta ja omatoimisesta lähes sänkypotilaaksi. Siirsimme lähtöamme. Lähtöpäivänä ehdin vielä äidin kanssa lääkärin vastaanotolle, jossa selvisi lopullinen diagnoosi ja lääkitys. Tauti ei ole kuolemaksi, mutta elinikäisen lääkityksen se vaatii ja kuntoutuminen kestää. Oli hieman helpompi lähteä, mutta sopeutuminen vene-elämään vei alkupäivät.
Mantalla oli kaikki loistavasti. Ei hometta, ainostaan pölyä. Tuuletus on siis ollut riittävää. Kaikki tänne veneensä jättäneet ovat nimittäin valittaneet homeesta. Pyyhimme ennen lähtöä pinnat kloorilla. Tekstiilit olivat vakuumipakkauksissa ja kaikki kaapinovet auki. Kaksi päivää kului pyyhkimisessä, kannen pesussa ja tavaroiden paikoilleen laittamisessa. Vasta tänään viritimme wlan-antennin ja otimme sähköpostin käyttöön. Rauhoittavaa, kun ei ole jatkuvasti online. Oli helppo tulla tuttuun paikkaan, tietää mikä bussi menee keskustaan ja mistä saa parasta leipää ja mistä voi ostaa puhelinkortin.
 |
| Hanski pääsi taas purjeenkorjaushommiin. Tällä kertaa nurmikolla. Toimi hyvin. |
 |
| Toimiston edustalla oli kätevä tarkistaa purjeiden kunto. Genuassa ja fokassa oli hieman korjattavaa. |
Saimme lämpimän vastaanoton: päivisin +27 C astetta! Veneen alla kasvaa apilaa, kukat kukkivat ja linnut visertävät. Aurinko on intensiivisen polttava, UV 10-11, ja lyhytkin altistuminen ilman aurinkovoidetta saa ihon punoittamaan. Minä olen enimmäkseen ollut sisällä järjestämässä tavaroita sekä tein parin tunnin reissun ruokamarkettiin, taksilla viiden kauppakassin kanssa takaisin. Onneksi tuloillaksi löytyi kaapista pastaa ja pestoa sekä aamuksi kahvia, näkkileipää ja sardiineja.
 |
| Nämä kuvat näpsäsin veneen kannelta. Taivas on ollut sininen yhtä päivää lukuun ottamatta. |
Chile maastopaloineen on ilmeisesti ollut Suomen otsikoissa, koska saimme huolestuneita viestejä. Palot ovat laajoja ja niitä on yli sata. Maahan on julistettu hätätila ja kampanja "Juntos por Chile", yhdessä Chilen puolesta. Palomiehille voi lahjoittaa muonaa ja juomaa kauppojen kautta. Perheita on evakuoitu. Tästä kaikesta ei kuitenkaan näy mitään täällä Puerto Monttissa, vaikka palot ovat suhteellisen lähellä. Lentokoneen ikkunasta näimme laajoja savuavia alueita.
Suomen puolestaan on täytynyt olla Chilen otsikoissa. Kun odotin bussia marinan portilla (siinä ei ole pysäkkiä, mutta bussi pysähtyy silti), portista ulos ajava auto pysähtyi ja kuski vinkkasi minut kyytiin. Kuullessaan kotimaani hän totesi, että Suomi on maailman paras maa asua, vai kuinka? Kyllä minulle, vastasin ja ajattelin kaikkia niitä, joita maamme ei ota ystävällisesti vastaan. Juttu jatkui maiden vertailuilla: poliitikkojen korruptoituneisuus, köyhyys, rikollisuus... Vajavaisella kielitaidoilla en kaikkea haluamaani pystynyt sanomaan, mutta keskustelu muistutti taas mieleen, kuinka suhteellista kaikki on. Meillä ei voi puhua korruptiosta, jos sitä vertaa vaikkapa Chileen, Argentiinaan tai Brasiliaan. Köyhyydestäkään en tiedä, ainakin täällä on sydämen rikautta.
Seuraavaksi on päästävä eroon ylimääräisestä tavarasta. Meillä on 260 metriä ylimääräsitä köyttä - kelluvaa, joten se ei oikein tavalliseksi kiinnitysköydeksi käy. Mani onnistui myymään neljä polttoainekanisteria, vielä on muutama tarpeeton jäljellä. Olemme päättäneet luopua mainioista Helkama Jekku -taittopyöristämme. Ne täytynee lahjoittaa, sillä täällä ei juuri pyöräillä. Liikenne on liian vaarallista. Matkalaukku ja lämmin peitto löytänevät helpommin uuden omistajan. Kaapeista löytyi ihan liian monta villasukkaa, pipoa ja jopa muutamat villakalsarit. Emme ilmeisesti lähtiessämme uskoneet, että voi olla niin kuuma että ilman pipoa ja hanskoja pärjää. Ne on nyt pakattu kaapin perälle. Mutta jos sittenkin tulee vilu - tai kokka kääntyy Alaskaan. No ei, se oli ehkä vitsi. Suuntaamme siis länteen, Australiaan. Mutta ensin joudumme elämään parkkipaikalla toista viikkoa. Pohja on maalattava ennen kuin Manta lasketaan veteen.
