Astu varovasti unelmilleni

Sligo osoittautui kauniiksi ja mukavaksi pysähdyspaikaksi. Noin 20 000 asukkaallaan se on toiseksi suurin länsirannan kaupungeista Galwayn jälkeen. Galway onkin hyvä vertailukohde, sillä kävime siellä perjantaina. Etäisyys ei ole kuin 120 km, mutta matka kesti kolme tuntia suuntaansa. Bussi kierteli pikkukyliä ja tie oli aika kapea ja kuoppainen.

Sää oli mitä mainioin kaupunkiretkelle: merellä oli 20 m/s (8 boforin) vastatuuli. Manta oli tukevasti Sligon jokisataman ponttoonilaiturissa kiinni.

Sligon marinassa veloitus on 1,30 e/metri.

Galway on tunnettu keskiaikaisesta kaupunginosasta, jonka kapeilla kaduilla ei saa ajaa autolla. Kävelykadut ovat ravintoloiden ja pubien reunustamia ja ainakin nyt turistien kansoittamia. Meneillään oli laukkakisat, Galway Races, mikä oli vetänyt kaupungin täyteen. Kyse on hangonregatta-ilmiöstä: osalla oli mielessä hyvät bileet ennemmin kuin hevoset. Nuoriso makuupusseineen ja reppuineen oli vallannut nurmikot. Toisaalla näkyi nutturakampauksia ja upeita kesähattuja, enkä usko että ne olivat tavanomaista perjantai-lookia.

Galwayn vanhankaupungin kävelykatuja.

Kävelimme turistikatuja, jonotimme kahvia, söimme kalliit sämpylät katukahvilan keikkuvan pöydän ääressä ja napsimme valokuvia. Kävimme katedraalissa ja ihailimme kanavaverkoston vanhoja kivimuureja.

Ja tietenkin kävimme satamassa. Galway oli 2011-12 Volvo Ocean Race kaupunki, silloin satama oli varmaan enemmän elossa kuin nyt. Pievenelaiturit ovat kerrostalojen ympäröimässä poterossa, ei mikään viihtyisä paikka. Paikallisten lisäksi siellä oli kaksi ranskalaista venettä. Sataman suulla on sulkuportti.

Oli parempi vaihtoehto köröttää tänne kuusi tuntia bussilla kuin purjehtia pitkän lahden perukoille.

Tarkoitus oli vielä ajaa sightseeing-kierros, mutta ihmispaljous alkoi uuvuuttaa. Lähdimme suunniteltua aikaisemmin kotiin. Totesimme, että Sligo riittää meille, jätämme Dublininkin toiseen kertaan.

Sligossa on yhtäläisyyksiä Galwayn kanssa, mutta kaikki pienemmässä mittakaavassa. Joen reunalla kulkee viihtyisä kävelykatu, keskustassa on kuppiloita ja kauppoja. Sligossa sattuu juuri olemaan festari, joka tarjoaa ilmaiseksi musiikkia ja tapahtumia, jopa ulkoilmaleffoja, mutta sää on liian oikukkaan sateinen elokuviin. Mutta pubeissa soi illalla elävä musiikki.

Sligo on saanut nimensä kaupungin halki virtaavasta joesta.

 Täällä on myös paljon erilaisia patikointireittejä ja niistä hyvät kartat. Himoittaisi lähteä pidemmälle reissulle, mutta on säästä kiinni ehdimmekö.

Sligoon yhdistyy Nobel-runoilija William Butler Yeats (1865-193), joka vietti alueella paljon aikaa. Löysin sopivasti juuri lukemastani kirjasta (John Irving: Leski vuoden verran) yhden Yeatsin tunnetuimmista runoista, joka sopii mainiosti matkapurjehtijallekin:

Jos omistaisin taivaan kirjokankaat,

kudelmat, kultavalot, hopeaiset

yön, aamun, hämäränkin sinivaatteet

himmeät ja tummat,

ne levittäisin alle jalkojesi;

vaan köyhänä on mulla unelmani vain,

ne levitän mä alle jalkojesi.

Siis: käy keveästi, unelmillain käyt.

(suom. Toivo Lyy)

"Tread softly because you tread on my dreams."