Sää pakottaa Salvadoriin

Perjantaina kylmä rintama kääntää tuulen etelään ja se puhaltaa lähemmäs 40 solmun nopeudella ainakin pari päivää. Siihen tyssäsi eteneminen, käänsimme eilen kurssin kohti Salvadorin kaupunkia. Eipä mennyt 20 yötä rikki tällä reissulla. Olemme Salvadorissa keskiviikon kuluessa, 18:na purjehduspäivänä. Salvadorista on Rioon 745 mpk.

Brasilian rannikon säätä hallitsee Etelä-Atlantin korkeapaine ja sen tuomat pasaatituulet, jotka kääntyvät rannikon myötä kaakosta koilliseen (eteläisellä pallonpuoliskolla korkeapaineessa tuulee vastapäivään). Tämän vakiotilanteen rikkoo etelästä tuleva kylmä rintama ja sen perässä kulkeva korkeapaine, joka työntää Atlantin korkeapaineen itään ja tuo navakat, puuskaiset etelätuulet aina Salvadorin leveyspiirille saakka. Rintaman mukana lämpötila laskee, sataa ja ukkostaa. Tämä säätila kestää yleensä 2-3 päivää ja se esiintyy useammin talvella kuin keskikesällä (joulukuu-maaliskuu).

Harmittaa, sillä olisimme mieluummin jatkaneet purjehdusta. On helpompaa taittaa matkaa sadan merimailin päässä rannasta, missä on vähän laivaliikennettä ja sekin näkyy AIS:ssa. Tuulikin oli juuri kääntynyt itään eli meille myötäisemmäksi ja tiukasta luovikulmasta luopuminen helpotti veneessä oloa. Tuuli myös heikkeni, ja vauhti putosi seitsemästä solmusta viiteen. Neljänä päivänä saavutetut noin 160 merimailin vuorokausimatkat (paras 166 mpk) vaihtuivat lukemiksi 135 mpk ja 143 mpk.
No, sään ehdoilla eletään, ja onneksi ehdimme vastatuulen alta tullisatamaan, jossa on marina palveluineen ja turvajärjestelyineen. Rikollisuuden vuoksi Salvadorissa ei pidä jäädä ankkuriin, ei edes ensimmäiseksi yöksi eikä edes viranomaisten ikkunan alle, kuten Sarema sai aikanaan karvaasti kokea.

Nyt purjehdimme "virsikirjalla" myötäiseen, vene on monen päivän kallellaan olon jälkeen suorassa, rullaa hieman. Kaikki luukut ovat auki, tuuletamme kosteuden ja homeen pois. Tämä on täydellinen pizza-keli, edellyttäen ettei kalaa tule. Eilen vieheeseen nappasi hyvän kokoinen kultamakrilli, jota Hanski joutui oikein väsyttämäänkin. Kuten yleensä, kala aloittaa kovan sätkimisen, kun se tulee veneen lähelle. Se aistii viimeisen mahdollisuutensa päästä vapauteen. Niin aloitti tämäkin raivoisan pyristelyn ja naps - siima poikki lyijypainon kohdalta. Koukku jäi kalan suuhun. Harmitti. Tuore kala olisi maistunut monen päivän kuiva- ja purkkimuonan jälkeen. Söimme risottoa.

Toinen viikko

Eilen yövahdissa näkyi vihdoin tähtitaivasta enemmän kuin yksittäisiä tujuja pilvien rakosista. Kuunsirppi lymyää jossain pilvien takana, ei ole vielä näyttäytynyt. Ilma on viilentynyt mukavasti ja öisin tarvitsee taas pitkät lahkeet ja hihat. Käsittämätön 31-asteinen merivesi on pudonnut 27-28-asteeseen.

Kolmisen päivää on puhaltanut 20-25 solmun tuuli kääntyi eilen hieman itään ja olemme pystyneet löysäämään purjeita ja ajamaan lähes sivutuulessa. Kryssikulma avomerellä ei ole helppo. Vene tempoilee ja kallistelee, joskin Mantan 14 tonnista on hyötyä: liikkeet ovat rauhallisia ja ennakoitavissa. Välillä joku isompi aalto kallistaa kunnolla ja on pidettävä tavallista kovemmin kiinni. Lihakset treenaantuvat jatkuvassa liikkeessä.
Tähänkin olotilaan tottuu ja kaikenlaista pystyy tekemään joko yhdellä kädellä tai tukemalla itsensä lujasti. Tavanomaisen ruoanlaiton lisäksi leivoin toissapäivänä sämpylöitä ja pähkinäkakun, eilen pesin tukan istuen saunan alimmalla lauteella vati jalkojen välissä. Tänään onkin sitten vain pidelty kiinni. Keli on estänyt kalastuksen, perkaaminen ei huvita. Ruokalistalla on ollut makkarakeittoa, intialaista kormakastiketta, kaalipataa, pasta carbonaraa, munakkaita. Yleensä teen illallista kahden päivän tarpeisiin. Tuoremuona alkaa olla vähissä: tomaatti, 2 appelsiinia, omena ja pala kaalia, perunoita ja munia.

Keikkumisen lisäksi ilmassa lentävä merivesi on purjehduksen ikäviä puolia. Sisällä on kuumaa, tunkkaista ja kosteaa, home tuoksahtelee siellä täällä. Dorateventtiilit eivät riitä ilmanvaihtoon, luukut on pidettävä tiukasti kiinni. Avotila on jatkuvasti märkä, onneksi tuulisuojan takaa löytyy yhden istuttava kuivahko paikka. Pahinta on kuitenkin hienojakoinen ilmassa leijuva suolavesisumu. Se kulkeutuu sisään avotilan luukusta ja takahytin ikkunasta. (Se onkin ainoa, jota voi välillä pitää auki.) Vaatteet ja tekstiilit veneen sisällä ovat kosteita. Suola on tahmeaa nestettä, joka tartttuu käsiin ja jalkoihin ja kulkeutuu sisään. Se ei tee hyvää tietokoneelle eikä muille laitteille. Kaiken kukkuraksi Hanskin juuri huolella tiivistämät kattoluukut vuotavat, pahiten vessassa. Ilmeisesti runko elää niin, että luukun reunaan tulee pieni rako, josta vesi pääsee sisään.

Huomenna olemme olleet kaksi viikkoa merellä. Aika hämärtyy ja menettää merkityksensä, jonain päivänä olemme perillä jossain. Ilman almanakkaa ja lokikirjaa olisi vaikea sanoa, onko ollut merellä viikon, kaksi vai kolme. Rannikon lähestyminen on saanut meidät kuitenkin pohtimaan rantautumista. Ensimmäinen mahdollisuus, Fernando do Noronhan saari, jäi jo taakse. Seuraavana vuorossa ovat port of entry -satamat Recife, Salvador, Ilheus ja Vitória. Recife on turhan lähellä (ja kaukana Riosta), Salvadoriin on 500 mpk ja parin päivän päästä tehdään siitä päätös. Takana on 1800 mpk nyt lauantai-iltana. Pienistä hankaluuksista huolimatta mieliala on hyvä ja kaikki kunnossa.

Päiväntasaajan yli

Siirryimme eteläiselle pallonpuoliskolle syyspäivän tasauksen aikaan eli juuri silloin, kun Aurinko on suoraan päiväntasaajan yläpuolella. Tästä eteenpäin eteläinen pallonpuolisko on kallistuneena aurinkoon päin eli aurinko ikäänkuin siirtyy etelään, ja alkaa etelän kevät. Kesä on huipussaan talvipäivän seisauksen aikaan joulukuussa.

Tarkkaan ottaen myöhästyimme syyspäiväivän tasauksesta tunnilla, kello oli jo yksi yöllä ja aurinko porotteli toisella puolella palloa. Meidän yllämme oli vain tähdet. Ylitystä juhlistettiin ottamalla plotterista valokuvia - tai Hanski otti, minä nukuin. Tämä oli meille kolmas päiväntasaajan ylitys, joten Neptunuskin jätti rauhaan. Ja hyvä niin, sillä vene kulkee reippaasti kallellaan 20 solmun kaakkoispasaatissa. Mitään ylimääräisiä aktiviteetteja ei tarvita. Päiväntasaajan saavuttaminen tuntui kuitenkin etappipisteeltä, vaikka se on veteen piirretty viiva. Pasaatituulet alkoivat samana päivänä latitudilla 2 N.

Kuutta solmua päiväntasaajan yli kello 01.08 UTC.

 Purjehdusoppaiden mukaan (mm. Atlantic Crossing Guide) päiväntasaaja pitäisi tällä legillä pyrkiä ylittämään 25 pituuspiirillä tai idempänä, jotta SE-tuuliin saisi loivemman kulman. Edellämme menevälle ruotsalaiselle suositeltiin jopa 20 pituusastetta. Vuosi sitten Marisol meni yli 30 pituuspiirillä. Pohdimme strategiaa: kuinka pitkälle itään kannattaa ottaa ennakkoa? Onko järkeä venyttää matkan pituutta saadakseen muutaman asteen helpomman kryssikulman? Pasaatit puhaltavat ajoittain lähes idästä, jolloin itä-taktiikka olisi turha.
No, me pidimme Kap Verdeltä niin itäistä kurssia kuin pystyimme ilman, että se oli epämukavaa. Päädyimme sattumalta - tai tuulten vuoksi - 25 pituuspiirille. Ylitimme päiväntasaajan 25 astetta 21 minuuttia W.

Matkaa Kap Verdeltä päiväntasaajalle kertyi 1210 mpk ja aikaa kului lähes 10 vuorokautta (9 vrk 16 h). Hidasta menoa. Nyt vauhti on keskimäärin 7 solmua ja etenemme suoraan kohti Rioa. Reitti vie lähelle rannikkoa, ja jossain vaiheessa kannattaa ehkä suunnata suoraan rannikolle ja lähteä siellä vallitsevien pohjoistuulten mukana etelään.

Muistakaa sijaintikartta ja päivittäiset kuulumiset! http://www2.winlink.org:8081/maps/positionreports.aspx?callsign=oh2gah

Ensimmäinen viikko

Huomenna sunnuntaina olemme olleet viikon merellä. Se on mennyt nopeasti, sillä purjehduksen rutiini on löytynyt, asiat selkeitä ja konkreettisia. Laitetaan ruokaa, nukutaan, tähystetään, säädetään purjeita, luetaan. Perille saapumista ei ajattele, ei myöskään merimailien määrää. Niiden pohtiminen alkaa sitten kolmannella viikolla. Olen aina pitänyt pitkän purjehduksen tuomasta eristyneisyydestä ja olennaiseen keskittymisestä.

Kaikki vie paljon aikaa varsinkin nyt, kun ollaan kallellaan. Toisella kädellä on pidettävä kiinni niin kokatessa, hampaita harjatessa kuin ämpäripesulla takakannella. Vei puoli tuntia valmistaa pieni tomaatti-sipuli-oliivi-fetasalaatti. Vartalo on jatkuvassa jännitystilassa tasapainoilun vuoksi. Eilen reisilihakset olivat tosi rasittuneet, hyvä kun pääsi kyykystä ylös.

Tänään pääsimme eroon pohjoisen ja eteläisen pallonpuoliskon vallitsevia tuulia erottavasta konvergenssivyöhykkeestä (ITCZ, Inter Tropical Convergence Zone) eli doldrumeista. Vyöhykkeen paikka vaihtelee vuodenajan ja longitudin mukaan, nyt se oli pohjoislatitudien 10 ja 7 välillä. ITCZ:lle tyypillisiä ovat sateet, ukkoset, tuulen suunnan ja nopeuden vaihtelut.
Olemme kokeneet ITCZ:n kaksi kertaa aiemmin Tyynellämerellä. Varsinkin purjehdus eteläiseltä pallonpuoliskolta pohjoiselle, Tahitilta Havajille oli rankka isojen säävaihteluiden vuoksi. Koko ajan sai olla kannella säätämässä purjeita ja vahtimassa kurssimuutoksia.
Nyt satoi ja yhtenä yönä ukkosti, mutta tuulen suunta pysyi lähes samana ja nopeus vaihteli 10-20 solmun välillä. Yöllä oli yksi tai kaksi reiviä valmiina puuskia varten.
Ukkosyö oli pelottava. Koko taivaanranta leimahteli valkoisena, ensin kauempana, sitten lähellä jyrinän kera. Varsinaisia salamaniskuja ei näkynyt. Ei todellakaan ollut hauska olla valtamerellä odottamassa, tuleeko ukkonen kohdalle. Onneksi se meni menojaan, saimme päälle vain rankkasateen.

Nyt taivas on kirkas ja tuuli (n. 15 kn) etelän puolelta. Pääsemme kurssiin 130-140 astetta. Tuulen pitäisi kääntyä kaakkoon, jolloin otetaan halssinvaihto. Päiväntasaajalle ja varsinaisiin pasaatituuliin on vielä 2-3 päivän matka.

Kolmas vuorokausi

Tuntuu kuin olisimme olleet pitkäänkin merellä, mutta vasta kaksi yötä on takana. Enää noin 20 yötä jäljellä.
Tuulet ovat olleet heikkoja ja eteneminen sen mukaista: 127 ja 97 nm/vrk. Ensimmäisenä yönä vauhti putosi kahteen solmuun ja ajoimme kuusi tuntia koneella. Genaakkeri oli alkumatkan ylhäällä, se vaihtui genuaan, kun tuuli eilen kääntyi vastaiseksi. Tuuliperäsin on ohjannut lukuun ottamatta heikkotuulisinta osuutta, silloin se ei osanut pitää kurssia. Kolme tuntia sitten tyyntyi ja jouduimme taas turvautumaan koneeseen.

Ulkolämpötila on päivällä 34 astetta ja merivesikin on yli 30, ennätys eilen 31 C! Kyllä siinä hurrikaani syntyy. Kosteus on myös aikamoinen, hometta löytyy sieltä täältä näkyvistäkin pinnoista, koloja ja kaapin perukoita en viitsi edes ajatella.

Kaksi kalaa on jäänyt kiinni, toinen päästettiin kasvamaan ja toinen pääsi karkuun, kun viehe irtosi. Hanski laittoi uuden siiman kelaan, jonka se Atlantin hirmu tyhjensi parissa sekunnissa edellisellä legillä.

Keltanokkaliitäjät, joita on ollut merellä Kanarialta saakka, ovat kadonneet - jäivät varmaan Kap Verden tienoille. Yksi suula on bongattu sekä yksi pieni tiira, joka kävi sanomassa "tiiirra" veneen vierellä ja jatkoi matkaansa. Tuli kotivedet mieleen. Yritin lintukirjasta etsiä tarkempaa lajimääritystä, mutta tiiroja on niin paljon, ettei onnistunut. Se on kuitenkin rannikon lintu, ehkä kotoisin Afrikan rannikolta (500 nm) tai Kap Verdeltä.

Kuuntelemme 19.30 utc skandinaavista nettiä taajuudella 14.325 kHz ja klo 20 olemme yhteydessä 300 nm edellämme purjehtivaan ruotsalaisen s/y Ariannan Larsiin.

750 merimailia päiväntasaajalle.

Lähtö siirtyi

Hanskilla oli aamulla vatsataudin oireita. Ne menivät kuitenkin hiilitableteilla ohi, mutta olo oli vetämätön. Aamu venyi ihmetellessä melkein puoleen päivään. Päätimme aloittaa lähtövalmistelut ja katsoa sen jälkeen Hanskin kunto. Dieseliä ei saa sunnuntaina, joten senkin vuoksi oli siirryttävä vähintään polttoainelaituriin.

Ensin kuitenkin tankattiin vettä ja kävin ostamassa leipomosta tuoretta leipää. Olimme edellisenä päivänä ostaneet banaaneja, omenia, päärynöitä, paprikoita, tomaatteja, sipuleita, porkkanoita, munia ja pullon paikallista sokeriruokoviinaa. Liha tai kala ei houkutellut, mieluummin syömme purkitettua tavaraa.

Täällä on tähän mennessä halvin diesel, 80 eurosenttiä litra. Se on verovapaata ja ilmeisesti sen vuoksi sitä ei saa tankata kanistereihin ilman, että vene ajetaan tankkauspisteeseen. Viranomaisia varten piti allekirjoittaa joku paperi, jossa mainittiin veneen nimi. Tankkiin mahtui vain 40 litraa, kanistereihin otettiin 50.

Siirryimme tankkauksen jälkeen ankkuriin ja laittelimme köydet ja fendarit pois kannelta. Hiki valui pitkin selkää, iho oli kaikkialta ihan märkä. Uiminen helpotti, mutta vain hetkeksi. En totisesti haluaisi olla matkalla pallon ympäri näillä leveysasteilla. Lämpö on mukavaa, mutta hiki ei. Mittari näytti +34 C.

Hanski nukkui pari tuntia ja olo alkaa olla normaali. Päätimme kuitenkin siirtää lähdön aamuun. Pyrin laittamaan sijainnin kerran vuorokaudessa kartalle ja päivityksiä silloin tällöin.

Marina Mindelon diesel maksoi 80 eurosenttiä.

Lähtö lauantaina

Lauantaina lähdemme kohti Brasiliaa. Siltä näyttää ainakin tänään torstaina. Sääennuste on hieman sekava, mutta jatko ei näytä tuovan suurta muutosta. ITCZ:n (konvergenssivyöhyke) pitäisi tulla vastaan vasta latitudilla 10 N eli 420 merimailin päässä, mutta kartoissa pyörii tyveniä jo ennen sitä. Kap Verde on laaja saaristo, menee vuorokausi päästä eteläisimmän saaren ohi.
Rio de Janeiroon on 2600 mpk, kolmen viikon purjehdus. Saa nähdä rantaudummeko ennen sitä. Päätös tehdään tilanteiden ja tuntemusten mukaan.

Huomenna viranomaiset, kauppa ja tori. Lauantaina vesi ja diesel.

Tässä vielä kuvia Mindelosta.

Kuva on lihakaupan ovelta. Olivatko kilit menossa vai tulossa?

Ilkan ja Sinikan suosittelema Cafe Lisboa. Täyttä, ei mahduttu sisään.

Ruokakauppa Fragatassa on lounaskahvila. Lounas 4,90 euroa.

Kananmunakauppa.