Perjantaina kylmä rintama kääntää tuulen etelään ja se puhaltaa lähemmäs 40 solmun nopeudella ainakin pari päivää. Siihen tyssäsi eteneminen, käänsimme eilen kurssin kohti Salvadorin kaupunkia. Eipä mennyt 20 yötä rikki tällä reissulla. Olemme Salvadorissa keskiviikon kuluessa, 18:na purjehduspäivänä. Salvadorista on Rioon 745 mpk.
Brasilian rannikon säätä hallitsee Etelä-Atlantin korkeapaine ja sen tuomat pasaatituulet, jotka kääntyvät rannikon myötä kaakosta koilliseen (eteläisellä pallonpuoliskolla korkeapaineessa tuulee vastapäivään). Tämän vakiotilanteen rikkoo etelästä tuleva kylmä rintama ja sen perässä kulkeva korkeapaine, joka työntää Atlantin korkeapaineen itään ja tuo navakat, puuskaiset etelätuulet aina Salvadorin leveyspiirille saakka. Rintaman mukana lämpötila laskee, sataa ja ukkostaa. Tämä säätila kestää yleensä 2-3 päivää ja se esiintyy useammin talvella kuin keskikesällä (joulukuu-maaliskuu).
Harmittaa, sillä olisimme mieluummin jatkaneet purjehdusta. On helpompaa taittaa matkaa sadan merimailin päässä rannasta, missä on vähän laivaliikennettä ja sekin näkyy AIS:ssa. Tuulikin oli juuri kääntynyt itään eli meille myötäisemmäksi ja tiukasta luovikulmasta luopuminen helpotti veneessä oloa. Tuuli myös heikkeni, ja vauhti putosi seitsemästä solmusta viiteen. Neljänä päivänä saavutetut noin 160 merimailin vuorokausimatkat (paras 166 mpk) vaihtuivat lukemiksi 135 mpk ja 143 mpk.
No, sään ehdoilla eletään, ja onneksi ehdimme vastatuulen alta tullisatamaan, jossa on marina palveluineen ja turvajärjestelyineen. Rikollisuuden vuoksi Salvadorissa ei pidä jäädä ankkuriin, ei edes ensimmäiseksi yöksi eikä edes viranomaisten ikkunan alle, kuten Sarema sai aikanaan karvaasti kokea.
Nyt purjehdimme "virsikirjalla" myötäiseen, vene on monen päivän kallellaan olon jälkeen suorassa, rullaa hieman. Kaikki luukut ovat auki, tuuletamme kosteuden ja homeen pois. Tämä on täydellinen pizza-keli, edellyttäen ettei kalaa tule. Eilen vieheeseen nappasi hyvän kokoinen kultamakrilli, jota Hanski joutui oikein väsyttämäänkin. Kuten yleensä, kala aloittaa kovan sätkimisen, kun se tulee veneen lähelle. Se aistii viimeisen mahdollisuutensa päästä vapauteen. Niin aloitti tämäkin raivoisan pyristelyn ja naps - siima poikki lyijypainon kohdalta. Koukku jäi kalan suuhun. Harmitti. Tuore kala olisi maistunut monen päivän kuiva- ja purkkimuonan jälkeen. Söimme risottoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti