Adios Salvador

Capitania sujui hienosti: meidät kirjattiin samalla kertaa sisään ja ulos. Iltapäivällä lähdimme taksilla Barran kaupunginosaan ostoskeskukseen ja ruokakauppaan. Ostarilla oli neljä puhelinoperaattoriliikettä, mutta emme pystyneet yhdestäkään ostamaan sim-korttia. En tiedä syitä "nao possible" vastaukseen. Periaatteessa se on mahdollista, koska ruotsalainen Lars on ostanut kännykkäänsä simin ja käyttää sillä nettiä, se vaan on hyvin hidas. Kävin vielä seuraavana päivänä liikkeessä, jossa asiaa oli aloitettu, mutta nyt heidän systeeminsä oli kaatunut eikä sim-korttia voinut aktivoida. Jätämme siis toiveen mokkulasta ja paikallisesta sim-kortista tähän. Netti toimii ajoittain, hyvä sekin.

Ruokakauppa oli kohtuullinen, liha edullista, juuston kilohinta (10 euroa/kg) lihaa kalliimpi. Ostimme aikamoisen satsin ruokaa: lihaa, makkaraa, leipää, vihanneksia, hedelmiä, munia, juustoa, kinkkua, kanaa, olutta, paikallista sokeriruokoviinaa... yhteensä 130 euroa, mielestämme edullista. Löysimme vakuumipakattua lihaa ja makkaraa, joka säilyy pitkään. Niitä ostettiin testattavaksi useampia.

Hanski on taas kerran huoltanut ja tiivistänyt kaikki kattoluukut, minä olen pessyt pyykkiä ja hoidellut nettiasioita, postia ym. kertyy kuukaudessa. Nyt on tarkoitus jättää tämä kaupunki ja mennä ankkuriin läheisen saaren kupeeseen nimeltä Hyvä Jeesus (Ilha Bom Jesus). Sieltä sitten kohti Rioa.

Näkymä vanhasta kaupungista satamaan. Vasemmalla hissi.

Kadulla myydään kaikenlaista hatuista kookospähkinöihin.

Veitsenterottaja kadulla.

Salvador koettelee hermoja

Salvadorissa kaikki on hidasta. Emme saaneet maahantulomuodollisuuksia hoidettua loppuun viime viikolla, koska tullipaperin saaminen kesti kaksi päivää. Ehkä joskus kirjoitan tästä farssista, jonka aineksiin kuuluivat kaksi venettä ja tietokonelomake. Lähdimme nimittäin yhdessä ruotsalaisen Larsin kanssa viranomaiskierrokselle ja se oli virhe. Kahden veneen paperit menivät sekaisin, mutta syy oli myös lomakkeessa ja sen täyttäjässä. Kohtaan "matkatavara, jonka arvo ylittää 3000 dollaria", merkattiin lopulta vene ja sen arvo.
Kolmas viranomainen, Capitania eli laivaston satamaviranomainen on vuorossa huomenna maanantaina. Sitten voikin jo samalla aloittaa uloskirjausprosessin, sillä sään puolesta pääsemme keskiviikon paikkeilla jatkamaan. Brasiliassa kirjaudutaan sisään ja ulos joka satamassa. Luulen, että tulemme välttelemään satamia.

Salvadorin vanhaan kaupunkiin pääsee hissillä (kapea rakennus keskellä).
Vasemmassa laidassa kauppahalli, jossa myydään käsitöitä, kankaita ja vaatteita.

Kaksi päivää kova etelätuuli ja rankkasade riepotteli meitä. Kelin seurauksena sataman vesi velloo ja veneet liikkuvat ja nytkähtelevät holtittomasti laiturissa eteen, taakse, sivulle. Köydet ja knaapit ovat kovilla - sekä hermot. Jatkuva nykiminen ja narina ottaa koville ja herättää yöllä. Veneessä on kuin merellä, tulin hieman merisairaaksi tänään pahimpaan aikaan. Kaksi joustinta katkesi, yhdessä köydessä meillä on vanha autonrengas joustimena, kuten kaikilla paikallisilla. Uimataso on vääntynyt, kun perä otti alavedellä laituriin. Juu, on siellä kaksi pallofendaria, ei auttanut. Tuuliperäsin oli nostettu jo tullessa turvaan.

Tullissa jaksoimme vielä hymyillä, vaikka kuuden tunnin istuminen meluisassa aulassa huonolla penkillä ja lomakkeen toistuvat täyttämiset ottivat välillä koville. Odotus oli kuin huonosta näytelmästä sekin. Talossa oli meneillään remontti ja korvissa kaikui kivipora. Säännöllisin väliajoin yhdestä ovesta toiseen käveli rakennusmies kaksi hakitelinettä olkapäällä. Pöydän takana istui luotiliiveihin pukeutunut, pistoolilla varustettu naisvartija.

Mutta lopullisesti hermot menivät, kun yritimme ostaa sim-korttia iPadiin ja mokkulaa PC:lle. Marinan netti ei toimi (lukuun ottamatta paria tuntia lauantaina täysin yllättäen). Tämä päivitys on siis edelleen tehty SSB:llä ja on siksi lyhyt ja kuvaton. Mokkulaoston vaiheet ovat pitkät, polveilevat, absurdit, uskomattomat. Kiteytettynä: kaupassa esillä olevan mokkulan osto ei yksinkertaisesti onnistunut sen neljän tunnin aikana, jonka jaksoimme yrittää. Se oli kuin painajaisuni, jossa soittaa puhelimella pääsemättä mihinkään tai on juostava, mutta jalat eivät toimi. Kun passiani oli tutkittu puoli tuntia ja kysytty äitini nimeä, luovutimme. Silloin kaupan kohde ja hinta olivat jo selvillä, mutta emme kestäneet yhtään enempää. Lisäksi alkoi tulla pimeä, eikä tässä kaupungissa ole viisasta liikkua pimeällä.

Salvador on laajalle levinnyt parin miljoonan asukkaan kaupunki, josta näemme tietysti vain pikkuruisen osan. Sataman yläpuolella kohoaa vanha kaupunki, jossa on pieniä hotelleja ja turistikauppoja. Sataman ympäristö on vilkas liikealue (pankkeja, apteekkeja, kahviloita, yliopistorakennuksia sekä se puhelinoperaattoriliike). Autot ajavat kovaa, suojateitä on vähän eikä se takaa turvallista ylitystä. Täällä voi nähdä nuoren miehen nukkumassa keskellä katukäytävää. Huumeet ovat yksi syy rikollisuuteen ja turvattomuuteen. Kaikkialla on aseellisia vartijoita. Marina-alue on aidattu ja vartioitu. Kuljen kadulla ilman koruja, kelloa, laukkua ja lompakkoa, vain vähän rahaa taskussa.
Lähin ruokakauppa on taksimatkan päässä, siellä emme ole vielä käyneet, mutta ostimme katukauppiaalta hedelmiä ja vihanneksia ja leipomosta valkoista mautonta hötöleipää. Suihkuvesi on kylmää ja vesijohtovesi juomakelvotonta. Sähkö toimii. Pyykki haettiin toimistolta päivän myöhässä, toivottavasti saamme sen takaisin ennen keskiviikkoa. Onneksi lähellä on viihtyisä ruokapaikka, jossa olemme kahdesti lounastaneet (ruoka yht. 20 euroa). Kokeilimme myös kilokahvilaa eli buffet-ruokalaa, jossa hinta määräytyy ruoan painon mukaan. Nälkä lähti halvalla (yht. 7 euroa), mutta muovituoli-loisteputkisali oli kolkko paikka.

Brasilia!

Kiinnityimme Salvadorin Marina Terminal Nauticoon kello 18 UTC aikaa (15 paikallista). Lokiin oli kertynyt 2320 merimailia ja aikaa kulunut 17 vrk 9 tuntia. Yläpuolella kohoaa kaupunki, sen äänet ympäröivät meitä. Satamassa on kaksi puolityhjää laituria. Olemme ainoa vierasvene. Huomenna viranomaiskierros. Wlan ei toimi marinassa, joten kuvia varten on löydettävä joku nettipaikka. Lisää tekstiä tulee, kunhan olemme mukautuneet taas maaelämään.

Sää pakottaa Salvadoriin

Perjantaina kylmä rintama kääntää tuulen etelään ja se puhaltaa lähemmäs 40 solmun nopeudella ainakin pari päivää. Siihen tyssäsi eteneminen, käänsimme eilen kurssin kohti Salvadorin kaupunkia. Eipä mennyt 20 yötä rikki tällä reissulla. Olemme Salvadorissa keskiviikon kuluessa, 18:na purjehduspäivänä. Salvadorista on Rioon 745 mpk.

Brasilian rannikon säätä hallitsee Etelä-Atlantin korkeapaine ja sen tuomat pasaatituulet, jotka kääntyvät rannikon myötä kaakosta koilliseen (eteläisellä pallonpuoliskolla korkeapaineessa tuulee vastapäivään). Tämän vakiotilanteen rikkoo etelästä tuleva kylmä rintama ja sen perässä kulkeva korkeapaine, joka työntää Atlantin korkeapaineen itään ja tuo navakat, puuskaiset etelätuulet aina Salvadorin leveyspiirille saakka. Rintaman mukana lämpötila laskee, sataa ja ukkostaa. Tämä säätila kestää yleensä 2-3 päivää ja se esiintyy useammin talvella kuin keskikesällä (joulukuu-maaliskuu).

Harmittaa, sillä olisimme mieluummin jatkaneet purjehdusta. On helpompaa taittaa matkaa sadan merimailin päässä rannasta, missä on vähän laivaliikennettä ja sekin näkyy AIS:ssa. Tuulikin oli juuri kääntynyt itään eli meille myötäisemmäksi ja tiukasta luovikulmasta luopuminen helpotti veneessä oloa. Tuuli myös heikkeni, ja vauhti putosi seitsemästä solmusta viiteen. Neljänä päivänä saavutetut noin 160 merimailin vuorokausimatkat (paras 166 mpk) vaihtuivat lukemiksi 135 mpk ja 143 mpk.
No, sään ehdoilla eletään, ja onneksi ehdimme vastatuulen alta tullisatamaan, jossa on marina palveluineen ja turvajärjestelyineen. Rikollisuuden vuoksi Salvadorissa ei pidä jäädä ankkuriin, ei edes ensimmäiseksi yöksi eikä edes viranomaisten ikkunan alle, kuten Sarema sai aikanaan karvaasti kokea.

Nyt purjehdimme "virsikirjalla" myötäiseen, vene on monen päivän kallellaan olon jälkeen suorassa, rullaa hieman. Kaikki luukut ovat auki, tuuletamme kosteuden ja homeen pois. Tämä on täydellinen pizza-keli, edellyttäen ettei kalaa tule. Eilen vieheeseen nappasi hyvän kokoinen kultamakrilli, jota Hanski joutui oikein väsyttämäänkin. Kuten yleensä, kala aloittaa kovan sätkimisen, kun se tulee veneen lähelle. Se aistii viimeisen mahdollisuutensa päästä vapauteen. Niin aloitti tämäkin raivoisan pyristelyn ja naps - siima poikki lyijypainon kohdalta. Koukku jäi kalan suuhun. Harmitti. Tuore kala olisi maistunut monen päivän kuiva- ja purkkimuonan jälkeen. Söimme risottoa.

Toinen viikko

Eilen yövahdissa näkyi vihdoin tähtitaivasta enemmän kuin yksittäisiä tujuja pilvien rakosista. Kuunsirppi lymyää jossain pilvien takana, ei ole vielä näyttäytynyt. Ilma on viilentynyt mukavasti ja öisin tarvitsee taas pitkät lahkeet ja hihat. Käsittämätön 31-asteinen merivesi on pudonnut 27-28-asteeseen.

Kolmisen päivää on puhaltanut 20-25 solmun tuuli kääntyi eilen hieman itään ja olemme pystyneet löysäämään purjeita ja ajamaan lähes sivutuulessa. Kryssikulma avomerellä ei ole helppo. Vene tempoilee ja kallistelee, joskin Mantan 14 tonnista on hyötyä: liikkeet ovat rauhallisia ja ennakoitavissa. Välillä joku isompi aalto kallistaa kunnolla ja on pidettävä tavallista kovemmin kiinni. Lihakset treenaantuvat jatkuvassa liikkeessä.
Tähänkin olotilaan tottuu ja kaikenlaista pystyy tekemään joko yhdellä kädellä tai tukemalla itsensä lujasti. Tavanomaisen ruoanlaiton lisäksi leivoin toissapäivänä sämpylöitä ja pähkinäkakun, eilen pesin tukan istuen saunan alimmalla lauteella vati jalkojen välissä. Tänään onkin sitten vain pidelty kiinni. Keli on estänyt kalastuksen, perkaaminen ei huvita. Ruokalistalla on ollut makkarakeittoa, intialaista kormakastiketta, kaalipataa, pasta carbonaraa, munakkaita. Yleensä teen illallista kahden päivän tarpeisiin. Tuoremuona alkaa olla vähissä: tomaatti, 2 appelsiinia, omena ja pala kaalia, perunoita ja munia.

Keikkumisen lisäksi ilmassa lentävä merivesi on purjehduksen ikäviä puolia. Sisällä on kuumaa, tunkkaista ja kosteaa, home tuoksahtelee siellä täällä. Dorateventtiilit eivät riitä ilmanvaihtoon, luukut on pidettävä tiukasti kiinni. Avotila on jatkuvasti märkä, onneksi tuulisuojan takaa löytyy yhden istuttava kuivahko paikka. Pahinta on kuitenkin hienojakoinen ilmassa leijuva suolavesisumu. Se kulkeutuu sisään avotilan luukusta ja takahytin ikkunasta. (Se onkin ainoa, jota voi välillä pitää auki.) Vaatteet ja tekstiilit veneen sisällä ovat kosteita. Suola on tahmeaa nestettä, joka tartttuu käsiin ja jalkoihin ja kulkeutuu sisään. Se ei tee hyvää tietokoneelle eikä muille laitteille. Kaiken kukkuraksi Hanskin juuri huolella tiivistämät kattoluukut vuotavat, pahiten vessassa. Ilmeisesti runko elää niin, että luukun reunaan tulee pieni rako, josta vesi pääsee sisään.

Huomenna olemme olleet kaksi viikkoa merellä. Aika hämärtyy ja menettää merkityksensä, jonain päivänä olemme perillä jossain. Ilman almanakkaa ja lokikirjaa olisi vaikea sanoa, onko ollut merellä viikon, kaksi vai kolme. Rannikon lähestyminen on saanut meidät kuitenkin pohtimaan rantautumista. Ensimmäinen mahdollisuus, Fernando do Noronhan saari, jäi jo taakse. Seuraavana vuorossa ovat port of entry -satamat Recife, Salvador, Ilheus ja Vitória. Recife on turhan lähellä (ja kaukana Riosta), Salvadoriin on 500 mpk ja parin päivän päästä tehdään siitä päätös. Takana on 1800 mpk nyt lauantai-iltana. Pienistä hankaluuksista huolimatta mieliala on hyvä ja kaikki kunnossa.

Päiväntasaajan yli

Siirryimme eteläiselle pallonpuoliskolle syyspäivän tasauksen aikaan eli juuri silloin, kun Aurinko on suoraan päiväntasaajan yläpuolella. Tästä eteenpäin eteläinen pallonpuolisko on kallistuneena aurinkoon päin eli aurinko ikäänkuin siirtyy etelään, ja alkaa etelän kevät. Kesä on huipussaan talvipäivän seisauksen aikaan joulukuussa.

Tarkkaan ottaen myöhästyimme syyspäiväivän tasauksesta tunnilla, kello oli jo yksi yöllä ja aurinko porotteli toisella puolella palloa. Meidän yllämme oli vain tähdet. Ylitystä juhlistettiin ottamalla plotterista valokuvia - tai Hanski otti, minä nukuin. Tämä oli meille kolmas päiväntasaajan ylitys, joten Neptunuskin jätti rauhaan. Ja hyvä niin, sillä vene kulkee reippaasti kallellaan 20 solmun kaakkoispasaatissa. Mitään ylimääräisiä aktiviteetteja ei tarvita. Päiväntasaajan saavuttaminen tuntui kuitenkin etappipisteeltä, vaikka se on veteen piirretty viiva. Pasaatituulet alkoivat samana päivänä latitudilla 2 N.

Kuutta solmua päiväntasaajan yli kello 01.08 UTC.

 Purjehdusoppaiden mukaan (mm. Atlantic Crossing Guide) päiväntasaaja pitäisi tällä legillä pyrkiä ylittämään 25 pituuspiirillä tai idempänä, jotta SE-tuuliin saisi loivemman kulman. Edellämme menevälle ruotsalaiselle suositeltiin jopa 20 pituusastetta. Vuosi sitten Marisol meni yli 30 pituuspiirillä. Pohdimme strategiaa: kuinka pitkälle itään kannattaa ottaa ennakkoa? Onko järkeä venyttää matkan pituutta saadakseen muutaman asteen helpomman kryssikulman? Pasaatit puhaltavat ajoittain lähes idästä, jolloin itä-taktiikka olisi turha.
No, me pidimme Kap Verdeltä niin itäistä kurssia kuin pystyimme ilman, että se oli epämukavaa. Päädyimme sattumalta - tai tuulten vuoksi - 25 pituuspiirille. Ylitimme päiväntasaajan 25 astetta 21 minuuttia W.

Matkaa Kap Verdeltä päiväntasaajalle kertyi 1210 mpk ja aikaa kului lähes 10 vuorokautta (9 vrk 16 h). Hidasta menoa. Nyt vauhti on keskimäärin 7 solmua ja etenemme suoraan kohti Rioa. Reitti vie lähelle rannikkoa, ja jossain vaiheessa kannattaa ehkä suunnata suoraan rannikolle ja lähteä siellä vallitsevien pohjoistuulten mukana etelään.

Muistakaa sijaintikartta ja päivittäiset kuulumiset! http://www2.winlink.org:8081/maps/positionreports.aspx?callsign=oh2gah

Ensimmäinen viikko

Huomenna sunnuntaina olemme olleet viikon merellä. Se on mennyt nopeasti, sillä purjehduksen rutiini on löytynyt, asiat selkeitä ja konkreettisia. Laitetaan ruokaa, nukutaan, tähystetään, säädetään purjeita, luetaan. Perille saapumista ei ajattele, ei myöskään merimailien määrää. Niiden pohtiminen alkaa sitten kolmannella viikolla. Olen aina pitänyt pitkän purjehduksen tuomasta eristyneisyydestä ja olennaiseen keskittymisestä.

Kaikki vie paljon aikaa varsinkin nyt, kun ollaan kallellaan. Toisella kädellä on pidettävä kiinni niin kokatessa, hampaita harjatessa kuin ämpäripesulla takakannella. Vei puoli tuntia valmistaa pieni tomaatti-sipuli-oliivi-fetasalaatti. Vartalo on jatkuvassa jännitystilassa tasapainoilun vuoksi. Eilen reisilihakset olivat tosi rasittuneet, hyvä kun pääsi kyykystä ylös.

Tänään pääsimme eroon pohjoisen ja eteläisen pallonpuoliskon vallitsevia tuulia erottavasta konvergenssivyöhykkeestä (ITCZ, Inter Tropical Convergence Zone) eli doldrumeista. Vyöhykkeen paikka vaihtelee vuodenajan ja longitudin mukaan, nyt se oli pohjoislatitudien 10 ja 7 välillä. ITCZ:lle tyypillisiä ovat sateet, ukkoset, tuulen suunnan ja nopeuden vaihtelut.
Olemme kokeneet ITCZ:n kaksi kertaa aiemmin Tyynellämerellä. Varsinkin purjehdus eteläiseltä pallonpuoliskolta pohjoiselle, Tahitilta Havajille oli rankka isojen säävaihteluiden vuoksi. Koko ajan sai olla kannella säätämässä purjeita ja vahtimassa kurssimuutoksia.
Nyt satoi ja yhtenä yönä ukkosti, mutta tuulen suunta pysyi lähes samana ja nopeus vaihteli 10-20 solmun välillä. Yöllä oli yksi tai kaksi reiviä valmiina puuskia varten.
Ukkosyö oli pelottava. Koko taivaanranta leimahteli valkoisena, ensin kauempana, sitten lähellä jyrinän kera. Varsinaisia salamaniskuja ei näkynyt. Ei todellakaan ollut hauska olla valtamerellä odottamassa, tuleeko ukkonen kohdalle. Onneksi se meni menojaan, saimme päälle vain rankkasateen.

Nyt taivas on kirkas ja tuuli (n. 15 kn) etelän puolelta. Pääsemme kurssiin 130-140 astetta. Tuulen pitäisi kääntyä kaakkoon, jolloin otetaan halssinvaihto. Päiväntasaajalle ja varsinaisiin pasaatituuliin on vielä 2-3 päivän matka.