lauantai 21. maaliskuuta 2015

Kap Hornin kunta

Kesällä 2012 kävimme maailman pohjoisimmassa kylässä, Ny Ålesundissa (78°55 N), ja nyt olemme maailman eteläisimmässä. Sellaiseksi Puerto Wílliamsia (54°56'S) nimitetään, vaikka kahdeksan merimailia etelämpänä, tällä samalla Navarinon saarella sijaitsee 70 asukkaan Puerto Toro (55°04'S). Eteläisillä latitudeilla ei pääse yhtä lähelle napaa kuin Golfvirran vaikutusalueella pohjoisessa. Yhtäkaikki, hauskaa olla Kap Hornin kunnassa.


Yllä kaksi kuvaa mereltä. Pursiseura on kylän länsilaidalla.
Puerto Williamsissa on parituhatta asukasta, joista suurin osa työllistyy laivaston ja raputehtaan palkkalistoilla. Kylä on hupaisa: pieniä vinksallaan olevia taloja, suurin osa päällystetty aaltoilevilla alumiinilevyillä. Peltiset kamiinan piiput tupruttavat savua, koirat partioivat omaa kortteliaan. Kun kadulla kohdataan, moikataan, vaikka ei tunnettaisi. Sympaattinen paikka!
Tyypillinen talo.

Pesula

Talot lämmitetään puilla.

Keskustan teitä parannetaan parhaillaan, tietyöt ovat sulkeneet katuja autoilta, jalankulkijat saavat loikkia kaivantojen ja savimaan poikki. Tänne rakennetaan parhaillaan myös laivasatamaa, joten varsin vilkkaalta ja eläväiseltä näyttää.

Kylässä on koulu, kirjasto, posti, pankki ja sekalaisia kauppoja - sellaisia kuin Suomessa ehkä 1960-luvulla. Ruokakaupat nimittävät itseään suureellisesti supermercadoiksi, mutta marketteja ne eivät ole. Meitä oli varoitettu ruokakauppojen rajallisesta tarjonnasta, mutta kylän kolmesta suurimmasta kaupasta saa kaiken tarvittavan. On vain oltava oikeaan aikaan paikalla. Tänään kaupoissa oli tuoreita hedelmiä ja vihanneksia, kun viikon välein Punta Arenasista kulkeva laiva oli tuonut lastin. Lihaa ja kalaa saa pakasteesta. Hyllyt ovat täynnä purkkeja, pastaa, naksuja, keksejä ja kaikkea tavallista. Aamuisin saa tuoretta leipää ja tuhteja täyslihapiirakoita, empanadaksia.

Pikkuruiset hostelit tarjoavat turisteille majapaikan ja muutaman ravintolankin olemme löytäneet. Söimme torstaina Fredden tarjoaman lounaan ja ainakin se paikka oli oikein hyvä. Turistitoimistossa meitä tervehdittiin suomeksi. Siellä on töissä virolainen Karina, joka oli pysähtynyt maailmanmatkallaan Puerto Williamsiin. Pari vuotta on jo vierähtänyt ja toukokuussa Karinan matka jatkuu purjeveneellä - tähän mennessä hän kulkenut kahdeksan vuotta liftaten.

Kulkuyhteydet ovat rajalliset. Lentokoneella ja laivalla pääsee Punta Arenasiin, mutta lähimpään mantereella olevaan paikkaan, Argentiinan Ushuaiaan ei pääse helposti. Freddellä kävi tuuri: hän lähti perjantaiaamuna paikallisen purjeveneen kyydissä. Noin 40-jalkaisessa veneessä oli 12 kyytiläistä! Toinen vaihtoehto olisi mennä bussilla 55 km päässä olevaan Navarinon kylään, josta kulkee joskus rib-vene. Matka maksaa 150 dollaria. Vaikka sillä kohtaa Beaglekanavan yli ei ole kuin 8 mpk, saattaa sää estää ylityksen. Lisäksi on hoidettava itse uloskirjautuminen Chilestä.
Fredde pääsi pois Puerto Williamsista.

Kuljetus naapurimaahan.

Puerto Williamsin pursiseura Micalvi on suojaisessa lahdessa, jonne on ankkuroitu vanha laiva. Se palvelee sekä laiturina että klubitiloina: laivassa on suihku (yksi, likainen, mutta lämmintä vettä) ja baari. Satama on aivan täynnä, veneitä on kolmessa rivissä vierivieressä, 4-6 venettä rinnakkain. Tänään lauantaina on tullut useita charterveneitä, ilmeisesti lauantai on asiakkaiden vaihtopäivä. Kaikki sähköpistokkeet ovat varattuja, wlan tökkii. Laivan suojaisemmalla sivulla talvehtii 10 matkavenettä ilman asukkeja. Yksi niistä on belgialainen s/y Moana, jonka tapasimme Barloventossa. Omistaja lähti kotiin maaliskuun alussa ja palaa marraskuussa. Charterveneiden joukossa on Skip Novakin Pelagic Australis, joka tekee tähän vuodenaikaan kahden viikon Beaglekanava ja Kap Horn reissuja. Toukokuussa se lähtee Etelä-Afrikkaan. Suurin osa veneistä on ranskalaisia, mikä on kielen kannalta ikävää. Me olemme kahden ison ranskalaisen välissä, joissa onneksi kummassakin osataan hieman englantia.
Pursiseura Micalvi.

Pelagic Australis ja lasten jollakoulu.

Suojainen puoli: kahdeksan matkavenettä plus yksi pieni ja lautta odottavat
seuraavaa kautta.

Venepaljous oli epämiellyttävä yllätys. Emme voi jättää Mantaa ja lähteä  toukokuussa Suomeen, mutta kuulemma etelän syksyn edetessä tilanne paranee. En vaan tiedä miten, sillä ainakaan suojaisemmalta puolelta tuskin vapautuu yhtään paikkaa. Mutta katsotaan ja toivotaan, näissä paikoissa asioilla on taipumus järjestyä. Nyt teemme puhdetöitä ja yritämme selvittää tilannetta. Tavallisten pyykkäysten, siivoamisten, veneen huollon ja kirjoittamisen lisäksi minulla on edessä veroilmoituksen täyttö ja Hanskilla hitsaus- ja ompelutöitä: Deseadossa kylkeen tullut paikallinen väänsi kaidetolpan paikoiltaan.  Beaglekanavan puhurissa fokan saumat aukesivat. Mutta kohta mennään saunaan!

5 kommenttia:

  1. Mukavan näköinen paikka.Kummallista että ränsistyneisyys ja paikkojen huono kunto on niin erilaista: jossain sympaattista ja ympäristöön oikeastaan sopivaa ja jossain kuvottavan törkyistä (kuten Barentsbusrg) ja luotaantyöntävää

    VastaaPoista
  2. Vieläkös siellä klubitiloissa on suomenlippu? Vuonna 2011 oli, muistaakseni SY Tinja.

    VastaaPoista
  3. Baarissa pongattu kolme suomenlippua/viiriä: Tinja, Fågel Blå ja yksi, jonka nimeä tai vuotta en muista, täytyy käydä tarkistamassa. Olivat kiertäneet Kap Hornin maaliskuussa. Täällähän kävi myös Marisol 2014, ehkä muitakin. Merivuokon viiriä vuodelta 1992 ei näkynyt.

    VastaaPoista
  4. Vaikka kylä on vähän rähjäisen oloinen, niin täällä on elämää - se on yksi suuri ero Barentsburgiin. Täällä on myös aika siistiä, mitä nyt hevonkakkaa tiellä. Emme kuitenkaan ole nähneet hevosia keskustassa, käyvätkö ne öisin siellä paskomassa...? Jahtiklubin lähellä on viisi hevosta vapaana, syövät pientareen heinää. Koirat ovat vapaina ja yhdelle kävelyretkelle saimme kaverin mukaan. Se oli hauska musta-ruskearaidallinen, toinen silmä sininen, toinen ruskea. Tuli veljen Vilma-koira mieleen.

    VastaaPoista
  5. Kolmas Micalvin baarissa oleva Suomen lippu oli kirjattu SV Kekilistrionin nimiin, joka on charterpaatti, luultavasti ranskalainen. Suomen lipun alla purjehtineiden veneiden lippuja on siis kaksi, Tinja ja Fågel Blå.

    VastaaPoista