tiistai 14. lokakuuta 2014

Abrolhos

Salvadorista - tai tarkemmin Itaparicasta, jonne kuitenkin päädyimme Ilha Bom Jesuksen sijaan - purjehdimme 2,5 päivässä (300 nm) Abrolhos-saarille yhdessä s/y Ariannan Lassen kanssa. Abrolhos-saaria ympäröivät laajat koralliriutat, josta myös nimi, "abra los oyos eli avaa silmät" on peräisin. Näillä vesillä on pidettävä silmät auki karikoiden varalta. Varsinkin, kun C-Mapin plotterikartta ei pitänyt paikkaansa, vaan heitti 0,2 nm.
Abrolhos saaren majakka on rakennettu 1861.

Purjehdimme Salvadorista yhtä matkaa s/y Ariannan kanssa.
Veneiden vauhti oli sama, vaikka koko ja materiaali eri. Arianna on 47-jalkainen Jeanneau.

Puuttomia, matalia saaria on neljä. Suurimmalla, Santa Barbaran saarella on laivaston ja luonnonsuojelualueen toimipisteet. Sen edustalla on yksi ankkuripaikoista, aika avoin lahti, jonne on laitettu viisi poijua vierailevia veneitä varten. Lasse ankkuroitui, me otimme viimeisen vapaan poijun. Muut veneet näyttivät olevan sukellusporukoita, joille täällä on tilaus, sillä laitesukellusta saa harrastaa luonnonpuistossa vain opastetusti.

Ankkurilahdessa oli poijuja sekä tasainen hiekkapohja ankkuria varten.

Laivaston väkeä asuu saarella kahdeksan. Vesi on sadevettä, sähkö tehdään
dieselgeneraattoreilla ja yhteydet toimivat satelliitilla.

Pääsimme majakkaan juuri ennen auringonlaskua.

Koralliriuttojen vuoksi Abrolhoksen alueesta tehtiin vuonna 1983 merenalainen luonnonpuisto. Täällä kasvaa kotoperäinen sienikoralli, mussimilia braziliensis. Liikkumista omalla veneellä ei ole kielletty, mutta tiettyjä sääntöjä pitää tietysti noudattaa. Alueella ei saa kalastaa, korallin päälle ei saa ankkuroida, edes bioroskia ei saa heittää veteen, mitään ei saa kerätä eikä saarille saa vielä alkoholia tai tupakkaa. Esitteen mukaan koralliesiintymä on Etelä-Atlantin suurin.
Kokeilin ensimmäistä kertaa kameraa veden alla. Vähän tähtäys haussa...

.... mutta osui kohdalle muutama kalakin.

Saarilla pesii erilaisia merilintuja, joista tunnistimme fregattilinnun, suulan ja kauniin pitkäpyrstöisen tiiran. Joku myrskylinnun sukulainen kaakatti illan pimetessä. Alue on ryhävalaiden synnytyssairaala. Antarktiksen valaat siirtyvät heinä- ja marraskuun väliseksi ajaksi tänne lämpimiin ja mataliin vesiin pariutumaan ja synnyttämään. Näimme useita valaita matkalla, mutta valitettavasti niin kaukaa, ettei valokuvaa saatu. Hienoa oli kuitenkin nähdä noiden Mantan kokoisten (12-14 m) valaiden heiluttelevan ja läiskivän neljä metriä pitkiä rintaeviään veteen. Muutama ponnisti vedestä korkealle ilmaan ja kaatui selälleen aiheuttaen valtavan loiskahduksen.

Olimme käyneet Salvadorissa Capitaniassa pyytämässä luvan nousta Abrolhoksella maihin. Asiointi hulppeassa Capitanian päämajassa oli hauska espisodi. Meidät ohjattiin parin nuoren, englantia puhuvan upseerin puheille ja kohta juttelimme purjehduksesta, Amyr Klinkistä, Suomen ja Ruotsin nähtävyyksistä ja vaikka mistä. Saimme luvan, mutta vain suullisesti.
Mutta takaisin Abrolhosin saarelle. Kun nousimme maihin, tuli sinisiin shortseihin ja likaiseen valkoiseen t-paitaan pukeutunut merisotilas tervehtimään. Hän puhui vain portugalia. Mitään lupaa hän ei kysellyt, mutta kerroimme että meillä oli Salvadorin Capitanian "permiso". Vastaanotto oli ystävällinen, liekö lupaa ollenkaan tarvittu. Paikalle tuli luonnonpuiston englanninkielentaitoinen vapaaehtoistyöntekijä, ja tieto alkoi kulkea paremmin. Meille tarjottiin opastuskierrosta saarella, mutta mieluummin iltapäivällä, sillä miehet tekivät aamupäivän rannalla töitä. Sekin selvisi, että merisotilas oli ollut saarella yli kaksi vuotta. Joka toinen kuukausi oli 10 päivän loma. Myös "jefe", komentava upseeri, tuli samanlaisissa rennoissa vaatteissa tervehtimään meitä kädestä pitäen. Saarella on kaikkiaan kahdeksan henkeä laivaston väkeä.

Lähdimme takaisin veneelle ja uimaan. Snorklasimme vasta nyt ensimmäistä kertaa tällä matkalla. Vesi oli kirkasta ja lähellä poijua alkoi rantakoralli pikku kaloineen. Ulompana on varmasti upeimmat alueet.
Alkuillasta pääsimme sovitusti tutustumiskierrokselle sekä vuonna 1861 rakennettuun majakkaan. Ilta päättyi merimiespihvi-illalliseen Mantassa. Kerrassaan mukava paikka.

Tiistaina jatkamme matkaa kohti Rioa, mutta jälleen tulossa on matalapaine tai rintama vastatuulineen. Saattaa olla, että matka katkeaa sen vuoksi Vitóriaan.

Lisäys torstaina: Vitórian jahtiklubilla on hyvät palvelut saunasta wlaniin. Sää näyttää oikuttelevalta, juuri nyt täysin tyyntä ja sateisen oloista. Katsotaan, koska jatketaan.

5 kommenttia:

  1. Terveisiä Oulusta! Pakkasimme Oulun Merenkävijöiden kouluvene Albin Express s/y Omppua talviteloille tänään. Viimeinen purjehduspäivä oli kauniissa syyssäässä 6.10. Ompun viereen talvipaikalle on ilmestynyt Stormwind 40, jota ihailimme ja sain vinkin veneestä ja blogistanne. Mahtava reissu teillä! Lykkyä pyttyyn, täällä on yksi lukija lisää kanavalla!

    VastaaPoista
  2. Mielenkiintoinen reissu teillä on meneillään. Olisiko mitenkään mahdollista tehdä bogiarkiston otsikoihin herkintää. jos olette lisänneet edellisiin tarinoihin esim. kuvia?
    Pitempien lomien ja poissaolojen yhteydessä olisi kiva saada vaikka sellainen valistunut arvio paluuajankohdasta ja blogin päivityksen aloituksesta. Viime kesänä kävin ainakin 200 kertaa kurkkimassa, joko olisi jotain luettavaa. Hyvää jatkoa ja virkeitä tuulia toivoo OP Reposaaresta

    VastaaPoista
  3. Sanna: kiitos terveisistä. Minkä niminen sisaralus Oulussa on?

    OP Johansson: Pahoittelut huonosta käytettävyydestä. Laitan vastaedes merkinnän, jos lisään kuvia tai jotain. Kuvien lisääminen jälkeenpäin johtuu siitä, että tekstin voi päivittää radio- tai satelliittipuhelimen kautta sähköpostilla, kuvat vain wlan-yhteydellä.
    Nyt ei ole tiedossa pitkiä taukoja kuten viime kesänä. Olisi pitänyt mainita kesätauko. Kiitos palautteesta ja hyvää syksyä Reposaareen! Auli

    VastaaPoista
  4. Ah, tosiaan. Oulun paatti on nimeltään Arctic Lady.

    VastaaPoista
  5. Paljon terveisiä Arille ja Eijalle! Tavattiin viimeksi Panamassa 2005.

    VastaaPoista