Ulommaisella saarella

Olemme kulkeneet Lofoottien saariketjua etelään, pysähdellen muutamissa paikoissa: Stramoyalla, Nusfjordenissa, Södervågenissa ja lopuksi Röstin saarella, joka on pieni, matala ja karikkoinen saaristo, se pieni läiskä kartassa Lofoottien alapuolella, kuin piste iin alla. Tunnetut, isot paikat kuten Svolvaer, jäivät väliin, koska olemme käyneet niissä aiemmin. Pysähdyimme myös Skrovan saaressa, joka ei varsinaisesti kai kuulu Lofootteihin. Satamaan oli rakennettu paljon kesämajoja tai -taloja, joita norjaksi kutsutaan nimellä rorbua. Ne olivat aikoinaan soutuveneellä liikkuvien (ro) kalastajien majoja (bo), nykyään tasokkaita majoituspaikkoja. Skrovalla oli myös kalatehdas. Katsoimme kaihoten ikkunan takana, kun pulleat lohet kiitivät liukuhihnalla. Pihalla odotti pakastusrekka ja osa tästä kassilohesta päätyy varmaan Suomen marketteihin. Tuoretta kalaa ei saa täällä kaupasta, eikä meillä ole ollut kalaonnea - tai oikeastaan emme ole kalastaneet tarpeeksi kärsivällisesti.

Nusfjorden oli täysin kulissikylä, turismin tarpeisiin muutettu entinen kalastajayhteisö. Kylään oli jopa 50 kruunun sisäänpääsymaksu. Satama oli kuitenkin näkemisen arvoinen, kapea ja suojaisa poukama kallion suojassa. Sen sijaan Södervågen Måskenes-saarella oli jo enemmän aito kalastajakylä, joskin hyvät patikointireitit vetivät sinnekin turisteja - niin kuin kaikkialle Lofooteille. Mekin kävimme rasittamassa hieman reisilihaksia.
Satamat ovat olleet maksuttomia tai sitten kukaan ei ole tullut rahastamaan. Varsinaisia vierassatamia ei ole ollut. Södervågenissa saimme maasähkön ja tietenkin lämmitimme illalla saunan. Vedestä ei ole täällä pulaa, joka laiturilla on vesiletku ja usein se valuu jatkuvasti. Hanaa ei ole.

Nusfjorden. Kalastuspaatti vie turisteja merelle.

 Röst onkin sitten jo ihan aito kalastajakylä, joka elää täysin kuivaturskasta. Kylässä on 600 asukasta ja 650 kalapaattia. Sesonki on tammikuusta huhtikuuhun, ei mikään miellyttävä aika olla merellä. Turska kuivataan ulkona, pitkien seipäiden päällä. Kuivatustelineitä on kilometritolkulla. Haju on mieto, ainakin tässä vaiheessa, mitä lienee kun kala on tuore.
Nyt näytti olevan viimeinen aika hakea kuivatut kalat: traktorit ajoivat telineiden keskellä ja peräkärryyn lastattiin tönkköä kalaa kuin puuta. Tärkeä vientimaa on Portugali. Luin paikallisesta tiedotteesta, että kuivaturska tuo vuodessa saarelle 400.000 NOK/asukas eli noin 52.000 euroa.

Turska on kuivaa ja valmista vientiin.

Sää on ollut epätavallisen lämmin ja aurinkoinen. Södervågenissa pärjäsimme pelkällä t-paidalla, mutta täällä ulkosaarella pipo ja hanskatkin ovat tarpeen. On ollut aurinkoista tähän päivään, lauantaihin saakka. Vallitseva tuulensuunta on ollut pohjoinen eli meille suotuinen, mutta välillä - kuten nyt - on liian heikko tuuli purjehtimiseen. Rannikon reunassa tuuli vaihtelee kovasti, joku korkea huippu tai avoin salmi voi nostaa yhtäkkiä mittarin lähelle kymmentä sekuntimetriä.

Röstistä suuntaamme mantereelle. Tarkoitus oli mennä aika pitkälle etelään, mutta jos tuulta ei ole tarpeeksi, taidamme moottoroida lyhimmän pätkän jonnekin Bodön tietämille. Toivottavasti mantereella on parempi gsm-yhteys, että saan ladattua kuvia.