sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

Satama täyttyy

Oli tarkoitus lähteä vielä purjehtimaan tänne oman kunnan alueelle, mutta satama täyttyy eikä paikkaa voi varata, joten emme uskalla poistua. Täällä on pidettävä puoliaan, sillä veneet - varsinkin charterveneet - tulevat ja töijaavat paattinsa kiinni talveksi. Satamakapteeni ei pysty pitämään tilannetta hallinnassa, kenellekään ei osoiteta sopivaa paikkaa, vaan nopeimmat ja eniten tietävät vievät parhaat. Aiempina vuosina veneitä ei ole ollut näin paljon. On todella tylsää, että täällä makaavat veneet (osa lähes vuoden!) vievät paikan ja mahdollisuuden niiltä, jotka haluaisivat purjehtia.

Satamassa on tällä hetkellä 25 venettä. Tietääksemme vain yhdessä asuu
viisihenkinen perhe läpi talven, muut ovat 3-10 kk tyhjillään.

Yksi kuuden veneen rivi on jo täynnä, niistä kolme keskikokoisia, noin 50-jalkaisia charterveneitä. Rivin ensimmäinen, 20-metrinen puukuunari, oli täällä jo Merivuokon käynnin aikana vuonna 1992. Silloin se vielä liikkui, nyt vaikuttaa hylätyltä. Peran tammikuussa 1992 ottamassa kuvassa satamassa on kuusi venettä. Nyt 25 venettä plus poijussa kaksi.
Isoimmat charterveneet, kuten Pelagic Australis, Icebird, Australis ja vastaavat, lähtevät joko Falklandsaarille tai Etelä-Afrikkaan.

Manta on keskimmäisessä rivissä, jossa on jo kolme talvehtimaan jäänyttä isoa venettä eli tähän riviin mahtuu enää kolme lisää. Meidän kyljessämme on kahdeksanmetrinen ranskalainen alumiinivene. Pariskunta on ollut täällä kolme vuotta ja suunnitteli myös syyspurjehdusta, mutta tuskin uskaltaa lähteä. Poijupaikkaa ei kukaan tunnu haluavan, mikä sai myös meidät jäämään kyljittäin, vaikka se tietää maalien kulumista ja pahimmillaan lommoja kylkiin.

Charanco eli southern crested  caracara.
Täällä on valtavasti erilaisia lintuja papukaijoista pingviineihin.
Haukkoja, kotkia, vesilintuja, pikkulintuja, tikkoja.

Koska emme enää purjehdi, tulemme Suomeen jo toukokuun alussa ja palaamme tänne elokuussa.  Lippuja ei vielä ole ostettu, sen verran tilanne satamassa on vielä auki. Saimme jo venepaikkalaskun: miljoona ja rapiat päälle elokuun loppuun. Pankkiautomaatista nostettiin eilen pinkka kymppitonneja, vielä pitää hakea parisataatuhatta. Pesoissa on muutama turha nolla. Paikka maksaa kymmenen euroa päivässä eli viisi ja puoli kuukautta maksavat noin 1500 euroa.

Muu maa mustikka... calafate on mustikan tyyppinen, maukas mutta täynnä kovia
siemeniä. Sitä kaytetään monen mausteena, mm. oluen.
Ilma alkaa viilentyä, öisin on ollut nollassa, mikä on kuorruttanut huiput lumella. Ruskaa alkaa myös olla, vaikka ison vaivaiskoivun näköinen puu ei pudota kaikkia lehtiään. Havupuita täällä ei näy. Päivisin lämpötila nousee 7-15 C asteeseen. Olemme patikoineet erilaisia reittejä. Joskus joku kylän koirista lähtee mukaan ja kulkee rinnalla kuin olisimme sen perhe. Eilisellä kahden tunnin kävelyllä meillä oli kolme hurttaa seurana.

Susikoira paimensi myös meitä, pieni musta ajoi tieosuuksilla autoja takaa,
vaalea pitkäkarva oli hieman arka.

Yhdellä reissulla paistoimme makkaraa,  yleensä eväänä tee ja leivät.

Jokia ja järviä on paljon.

Metsästä löytyi pari vanhaa tykkiä ja miehistönkuljetusvaunu. Piippu sojottaa
kohti Ushuaiaa.
Rantareitti on hieno ja mukavaa vaihtelua metsässä kulkemiselle,
missä polut vaativat enemmän jalannostoa ja kuntoa.





2 kommenttia:

  1. Sattuipa meidän aamu-TV:n "maailman sääkartassa" sopivasti Puerto Williams 8 astetta. On se ilmeisesti merkittävä paikka tai sitten siellä on sääasema :)

    VastaaPoista
  2. Merkittävä on! Maailman eteläisin kylä (jos Puerto Toroa ei lasketa). Kahdeksaa näyttää ulkomittari nyt aamulla. Eilen oli auringossa +25 C, oli upea pilvetön tyyni päivä. Tuulettomuus on harvinaista.

    VastaaPoista